Maksava asiakas

Ensimmäinen maksava asiakkaani halusi minun kurittavan, sitovan ja panevan häntä. Minä halusin nähdä, oliko Valtiatar Catherine valmis muuhunkin kuin Akin käskyttämiseen.

Sisältää BDSM-teemoja, sovittua vallan luovuttamista, miesalastomuutta, sanallista nöyryyttämistä, saappaiden palvelua, kuritusta, sitomista, strap-onilla toteutettua anaaliseksiä, orgasmin hallintaa ja eksplisiittistä seksuaalista sisältöä.

Herran viesti tuli tiistaina vähän ennen puoltapäivää.

Minulla saattaisi olla sinulle sopiva asiakas.

Olin juuri lähettänyt hänelle viimeistellyn version kokemusreportaasistani. Olin odottanut korkeintaan lyhyttä kuittausta, en miestä, joka halusi maksaa minulle siitä, että kohtelisin häntä sääntöjeni mukaan.

Omasta sessiostani oli kulunut muutama viikko. Ihon jäljet olivat hävinneet paljon ennen kuin olin saanut kirjoitettua kokemuksen sellaiseen muotoon, jonka kehtasin julkaista. Olin keskustellut Herran kanssa jälkeenpäin siitä, mikä oli toiminut, mikä yllättänyt ja mitä en halunnut toistaa. En enää yrittänyt ratkaista, olinko hallitseva vai alistuva. Olin molempia, eivätkä puolet mitätöineet toisiaan.

Tämän viestin kannalta tärkeämpää oli se, että tiesin nyt omassa kehossani, miltä tuntui odottaa toisen päätöstä ja luottaa siihen, ettei epävarmuutta käytetty väärin.

Olimme sopineet yhdestä maksullisesta kokeilusessiosta, jonka asiakas valittaisiin yhdessä. Herra ehdottaisi entuudestaan tuntemaansa miestä, ja minä haastattelisin tämän itse ennen päätöstä. Silti luin viestin kahdesti ennen kuin vastasin.

Ikä, kokemus, toiveet ja rajat?

Vastaus ei tullut heti. Hyvä niin. Minäkin ehdin sulkea reportaasin, siirtää kahvikupin pois näppäimistön vierestä ja vaihtaa päässäni Catherinen toimittajan tilalle.

Noin 45. Kokenut alistuja. Etsii naisdominanttia. Palvelu, saappaat, kuritus, sidonta, strap-on ja orgasmin hallinta. Ei kasvoihin lyömistä, hengityksen rajoittamista, ihon rikkomista, pysyviä jälkiä eikä kuvaamista. Puhuu asioista asiallisesti. Tunnen hänet entuudestaan.

Nimi?

Tero.

Tietääkö hän, että olen uusi maksullisissa sessioissa?

Tietää.

Ja haluaa silti tavata?

Nimenomaan sinut.

Vastaus ei imarrellut, mutta teki selväksi, ettei Tero ollut ajautumassa luokseni sattumalta.

Lähetä hänelle yhteystietoni. Haluan tavata ensin kahdestaan julkisella paikalla. Tapaaminen ei vielä tarkoita, että otan hänet asiakkaaksi.

Herra vastasi yhdellä sanalla.

Selvä.

Jätin puhelimen pöydälle ja katsoin työpistettäni. Yhdellä näytöllä oli kustannustoimittajalle lähtevä teksti, toisella Janetten seuraavan viikon sisältökalenteri ja niiden alla vihko, johon olin kirjoittanut kolme päivää aikaisemmin nimen Kuckelmann Media Oy.

Nimi ei ollut syntynyt Teron vuoksi. Olin jo ehtinyt siihen vaiheeseen, jossa omat julkaisut, freelance-tekstityöt, Janetten managerointi ja Catherine eivät enää näyttäneet neljältä irralliselta kokeilulta. Ne olivat neljä työtä, joista kolme laskutti eri tavalla ja neljäs odotti ensimmäistä oikeaa asiakastaan.

Teron viesti saapui saman iltapäivän aikana.

Hän esitteli itsensä lyhyesti, viittasi Herraan ja kysyi, milloin minulle sopisi tavata. Ei arvonimeä, ei kiihottavaksi tarkoitettua kuvausta toiveistaan eikä liitteenä kuvaa ruumiinosasta, jota en ollut pyytänyt nähtäväksi. Lähtökohta oli lupaava.

Sovimme torstai-illan. Lähetin hänelle ajan ja paikan lisäksi neljä ohjetta: saavu viisi minuuttia etuajassa, valitse pöytä, josta näkee sisäänkäynnin, tilaa vain vettä ja pidä puhelin poissa pöydältä.

Ohjeissa ei ollut mitään eroottista. Ne olivat siellä siksi, että halusin tietää, lukiko hän saamansa viestit loppuun asti vai poimiko niistä vain itseään miellyttävät kohdat.

Sinä iltana palasin yhtiöön.

Olin jo päättänyt, että omistaisin sen itse. Janette ei tarvinnut osuutta yrityksestä voidakseen olla sen asiakas ja yhteistyökumppani, eikä Herra tarvinnut osuutta voidakseen tarjota tilan tai suositella asiakasta. Kuckelmann Media Oy ei ollut yhteinen haave vaan minun tapani järjestää työt, jotka olivat jo kasvaneet erillisten sopimusten ja laskupohjien ulkopuolelle.

Tein ensimmäiset päätökset yksi kerrallaan. Yhtiön toimiala jäisi riittävän laajaksi, vanhat freelance-sopimukset siirtyisivät sen alle ja omille julkaisuille jäisi oma selkeä paikkansa. Janetten managerointi ja aikuissisällön tuotanto saisivat omat sopimuspohjansa. Valtiatar Catherine saisi erillisen sähköpostiosoitteen, palveluehdot ja asiakastietojen käsittelytavan.

KM-monogrammi ilmestyi ensimmäisen kerran uuden sopimuspohjan ylänurkkaan. Se oli hillitty, tumma ja niin asiallinen, että se sopi yhtä hyvin esseekokoelman kanteen kuin asiakirjaan, jossa sovittiin miehen sitomisesta penkkiin. Pidin sitä onnistuneena yritysilmeenä.

Rakensin Catherinesta oman palvelubrändinsä. Freelance-asiakkaani eivät tarvinneet tietoa dominapalveluista sen enempää kuin Teron tarvitsi nähdä Janetten sisältösuunnitelmaa. Sama yhtiö saattoi laskuttaa molempia olematta sama asia molemmille.

Yhtiö ei syntynyt yhden tiistai-illan aikana. Rekisteröinti, tili ja käytännöt veisivät aikansa, ja minä antaisin niiden viedä. Ensimmäinen maksullinen sessio ei ollut asia, jonka halusin puristaa keskelle keskeneräisiä sopimuksia vain siksi, että mies oli jo ehtinyt kiihottua ajatuksesta.

Torstaina Tero odotti hotellin aulakahvilassa täsmälleen siellä, missä olin pyytänyt. Hän istui pöydässä, josta näki sisäänkäynnin. Edessä oli lasi vettä. Puhelinta ei näkynyt.

Hän nousi, kun tulin pöytään. Noin nelikymmentäviisivuotias piti paikkansa. Hän oli tavallisen näköinen mies tummassa kauluspaidassa ja siisteissä farkuissa, ei tahallisen huomaamaton eikä yrittänyt näyttää vaikutusvaltaiselta. Kättely oli lyhyt.

”Katri”, sanoin.

”Tero.”

”Tässä tapaamisessa olen Katri. Jos päätän ottaa sinut asiakkaaksi, saat ohjeet siitä, milloin Catherine alkaa.”

”Ymmärrän.”

Istuin vastapäätä. Hän odotti, että olin laskenut laukkuni ja avannut muistikirjani.

”Huomasit näköjään ohjeeni.”

Tero vilkaisi vesilasia.

”Ajattelin, että niillä oli jokin tarkoitus.”

”Oli. Halusin nähdä, alatko soveltaa jo ennen tapaamista.”

”En tullut tänne johtamaan tilannetta.”

Se olisi voinut olla opeteltu vastaus. Tero sanoi sen yrittämättä kalastella minulta hyväksyvää hymyä, joten kirjoitin ensimmäisen merkinnän.

”Kerro omin sanoin, mitä etsit.”

Tero laski kätensä pöydälle, ei kurottanut minua kohti eikä madaltanut ääntään salaliittolaiseksi kuiskaukseksi.

”Haluan selkeän palveluaseman. Haluan, että minulle annetaan käskyjä ja että joudun noudattamaan niitä. Sanallinen nöyryyttäminen toimii, jos se liittyy siihen, mitä teen ja miksi olen siinä. Saappaiden palvelu, kuritus ja sitominen ovat minulle tuttuja.”

Hän piti pienen tauon.

”Haluan tulla pannuksi strap-onilla. Ja haluan, että toinen päättää, saanko laueta.”

”Oletko ollut sidottuna anaaliyhdynnässä?”

”Olen.”

”Millaisessa asennossa?”

Hän vastasi täsmällisesti. Kysyin välineistä, valmistelusta, aikaisemmista kiputilanteista ja siitä, oliko hänen kehossaan nyt vammoja tai vaivoja, joihin minun pitäisi kiinnittää huomiota. Hän ei yrittänyt tehdä vastauksista kiihottavia. Kun kysyin terveydestä, hän puhui terveydestä. Kun kysyin siitä, millainen nöyryyttäminen ei sopinut, hän ei vastannut, että kaikki kävi.

”Ulkonäköäni ei tarvitse haukkua”, hän sanoi. ”En halua mukaan perhettä, työtä tai mitään muuta yksityiselämästä. En myöskään pidä siitä, että alistuminen esitetään niin kuin olisin ihmisenä arvoton.”

”Mikä sitten toimii?”

”Se, että olen aikuinen mies, joka tulee vapaaehtoisesti naisen eteen, riisuutuu ja tekee, mitä käsketään. Siinä on minulle aivan tarpeeksi nöyryytystä.”

”Hyvä. Minustakin siinä on käyttökelpoinen määrä.”

Hänen suupielensä liikahti, mutta hän ei rikkonut tilannetta nauramalla.

Kävimme kiellot läpi. Ei iskuja kasvoihin, ei hengityksen rajoittamista, ei ihon rikkomista, ei pysyviä jälkiä eikä kuvaamista. Suuta ei peitettäisi. Turvasanat olivat liikennevalot, ja hänen velvollisuutensa oli käyttää niitä ajoissa.

”Mitä odotat tapahtuvan, jos sanot keltainen?” kysyin.

”Toiminta pysähtyy. Kerron, mikä on liikaa tai väärin. Sinä muutat sitä, ja jatkamme vasta, kun sanon vihreä.”

”Entä punainen?”

”Sessio tai kyseinen toiminta loppuu heti. Sen jälkeen asiaa ei yritetä aloittaa uudelleen.”

Nyökkäsin ja kirjoitin vastauksen ylös.

”Maksu ostaa aikaani, valmistautumiseni ja sovitun session”, sanoin. ”Se ei osta sinulle oikeutta tilata yksittäisiä tekoja kesken kaiken. Minä päätän toteutuksen sovittujen rajojen sisällä.”

”Sitä minä haluan.”

”Orgasmi ei kuulu hintaan.”

Nyt hänen katseessaan näkyi ensimmäinen selvä reaktio. Ei pettymys vaan kiinnostus.

”Selvä.”

”Jos et saa lupaa laueta, mitä tapahtuu?”

”Lähden kotiin laukeamatta.”

”Ja olet silti saanut sen palvelun, josta sovimme.”

”Olen.”

Suljin muistikirjan. Tero ei kysynyt heti, läpäisikö hän haastattelun. Hän otti vesilasinsa ja joi.

”Yksi asia vielä”, sanoin. ”Herra on paikalla ensimmäisessä sessiossa turvallisuusohjaajana. Hän tuntee tilan ja seuraa, mutta ei käske sinua. Session aikana tottelet vain minua.”

”Sopii.”

”Jos hän joutuu puuttumaan todelliseen turvallisuustilanteeseen, hänen sanaansa kuunnellaan. Muuten hän pysyy sivussa.”

”Ymmärrän.”

Katsoin miestä vielä hetken. En yrittänyt kuvitella häntä alastomaksi. Yritin kuvitella hänet sanomassa keltaisen juuri silloin, kun minä olisin päässyt hyvään rytmiin. Hänen piti pystyä siihen. Minun piti pystyä antamaan hänen sanalleen enemmän painoa kuin omalle onnistumisenhalulleni.

”Otan sinut asiakkaaksi”, sanoin. ”Saat kirjalliset ehdot, terveyskyselyn ja rajalomakkeen huomenna. Vastaat niihin itse. Kun yhtiö on toiminnassa ja olen tarkistanut vastaukset, sovimme ajan.”

”Kiitos.”

”Älä kiitä vielä. Katsotaan ensin, mitä sanot session jälkeen.”

Tero laski katseensa hetkeksi. Hänen hengityksensä muuttui juuri sen verran, että tiesin Catherinen tulleen pöytään ennen kuin olin tarkoittanut.

”Selvä, Katri”, hän sanoi.

Nousin ja lähdin. Haastattelu oli kestänyt alle puoli tuntia. Kahvilan työntekijä oli ehtinyt katsoa meitä vain kerran, eikä kumpikaan meistä ollut joutunut juomaan huonoa kahvia muodollisuuden vuoksi.

Kolme viikkoa myöhemmin Kuckelmann Media Oy oli toiminnassa, Teron allekirjoittamat asiakirjat olivat kunnossa ja sessio oli merkitty lauantai-iltapäiväksi.

Maksutavasta, peruutusehdoista, terveydentilasta, jälkihoidosta ja yhteydenotosta session jälkeen oli sovittu ennen ajan vahvistamista. Kumpikaan meistä ei joutuisi neuvottelemaan niistä silloin, kun Tero olisi alasti tai minä roolissa. Oman tilan hankkimista en ollut yrittänyt kiirehtiä ensimmäisen asiakkaan vuoksi. Herran turvallinen tila riitti nyt, ja myöhemmin näkisin, millaisen paikan Catherine todella tarvitsi.

Saavuin Herran tilaan lähes kaksi tuntia ennen Teroa. Tulin farkuissa ja villapaidassa, hiukset poninhännällä ja Catherinen vaatteet pukupussissa. Minun ei tarvinnut ylläpitää roolia miehelle, joka oli nähnyt minut polvillani ja kaulapannassa. Juuri siksi halusin käydä työnjaon läpi ennen kuin pukeuduin.

Tila oli sama, mutta minä katsoin sitä toisesta suunnasta. Tarkistin penkit sen mukaan, mihin Teron polvet ja hartiat asettuisivat. Kokeilin mansettien pikalukot itse ja vedin jokaista kiinnitystä täydellä painolla. Asetin välinepöydälle vain sen, mitä olin päättänyt käyttää: kaulapannan, mansetit, melatyyppisen kuritusvälineen sekä valmisteluun ja strap-oniin tarvittavat suojatut välineet. Muut jäivät pois näkyvistä.

Pitkä rivi esineitä olisi voinut näyttää vakuuttavalta kuvassa. Minulle se olisi tarkoittanut lähinnä suurempaa määrää tavaraa, jonka puhtaudesta, paikasta ja tarkoituksesta piti olla varma.

Herra seurasi vierestä, kun asetin sakset ja mansettien avaimet samaan helposti saavutettavaan kohtaan.

”Kerro työnjako”, hän sanoi.

”Tero tottelee vain Catherinea. Sinä et anna hänelle käskyjä etkä korjaa minua hänen kuullen. Puutut vain turvallisuuteen tai sovitun rajan rikkoutumiseen. Palaute tulee hänen lähdettyään.”

”Entä jos olet tekemässä jotakin eri tavalla kuin minä tekisin?”

”Silloin katsot, kun minä teen sen eri tavalla.”

Herra nyökkäsi.

”Hyvä.”

Hän ei kysynyt, olinko varma. Olin kertonut hänelle etukäteen session rakenteen, Teron rajat ja suunnitellut välineet. Hän tarkisti kiinnityspisteet kanssani ja näytti, mistä tilan ylimääräinen valo sytytettiin, jos minun pitäisi tutkia iho tarkemmin.

Vasta sitten menin vaihtamaan vaatteet.

Puin Catherinen tutun tumman asun, mutta jätin saappaat vielä sivuhuoneeseen ja hiukseni arkiselle poninhännälle. Puhdistin saappaat vielä kerran tarkoitukseen sopivalla aineella, vaikka olin tehnyt sen jo kotona. Tero saisi palvella niitä suullaan, joten pinnassa ei saanut olla kadulta tullutta likaa eikä irtoavaa käsittelyainetta. Katsoin peiliin. Catherine oli vielä yhden näkyvän muutoksen päässä.

Jännitys ei liittynyt siihen, osaisinko käskeä miestä polvilleen. Olin tehnyt sen ennenkin. Nyt vieras ihminen oli sitoutunut maksamaan siitä, että minä pitäisin hänen halunsa, rajansa ja kehonsa hallinnassani niin kauan kuin kaulapanta olisi hänen kaulassaan.

Omassa sessiossani olin oppinut, mitä odottaminen teki iholle ja ajatuksille. Olin oppinut, kuinka paljon valtaa oli sekunnissa, jonka toinen antoi venyä ennen kosketusta.

Se teki minusta rauhallisemman, ei pehmeämmän.

Ovikello soi täsmälleen sovittuna aikana.

Tero seisoi eteisessä tummissa housuissa ja kauluspaidassa. Hänellä oli pieni laukku vaihtovaatteita varten. Katse kävi tummassa asussani, mutta hän tervehti minua nimelläni.

”Katri.”

”Tero. Tule sisään.”

Vein hänet ensin neutraaliin huoneeseen. Herra tervehti lyhyesti ja jäi seinän viereen. Minä kysyin, oliko Teron terveydentilassa, ihossa, lääkityksessä tai voinnissa tapahtunut muutoksia. Hän vastasi, ettei ollut. Hän ei ollut käyttänyt alkoholia eikä muita päihteitä. Hän oli syönyt ja juonut ohjeen mukaan.

”Turvasanat?” kysyin.

”Vihreä, keltainen ja punainen.”

”Kenen käskyjä noudatat roolin alettua?”

”Valtiatar Catherinen.”

”Hyvä.”

Näytin hänelle tilan, jossa hän saisi pukeutua session jälkeen, sekä paikan, johon hänen tavaransa jäisivät. Sitten käskin hänen riisua muut vaatteensa, jättää alushousut jalkaan ja odottaa määrätyssä kohdassa. Minä poistuin ja annoin oven sulkeutua välillämme.

Vedin korkeat saappaat jalkaani, kiinnitin hiukseni Catherinen tapaan ja viimeistelin meikin. Peilissä asu ei ollut enää valmistelu vaan rooli, jonka olin rakentanut omista päätöksistäni.

Odotin käytävässä tarkoituksella hetken. En siksi, että Tero tarvitsisi keinotekoista pelottelua, vaan siksi, että siirtymän piti tuntua. Katri oli tarkistanut hänen vointinsa. Catherine palaisi ottamaan vallan, jonka Tero oli tullut luovuttamaan.

Kun avasin oven, Tero seisoi siellä missä pitikin. Hän oli paljain jaloin ja alushousuissa, kädet selän takana. Herra oli siirtynyt sivummalle tuolille. Hän ei katsonut minua kysyvästi eikä antanut merkkiä.

Kävelin Teron ympäri sanomatta mitään. Hän piti katseensa edessä, kunnes pysähdyin hänen eteensä.

”Katso minua.”

Hän nosti katseensa.

”Tästä hetkestä siihen asti, kun poistan kaulapannan, puhuttelet minua Valtiatar Catherinena. Vastaat kaikkiin kysymyksiini kuuluvasti. Jos minä en kysy etkä tarvitse turvasanaa, olet hiljaa. Ymmärsitkö?”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Riisu alushoususi.”

Tero veti ne alas ja astui niistä ulos. Hän ei peittänyt itseään. Hänen erektionsa ei ollut vielä täysi, mutta se oli jo selvä.

”Taita ne ja aseta ne vaatteidesi päälle.”

Hän teki niin.

”Keskelle mattoa. Polvillesi.”

Tero laskeutui polvilleen. Kävelin hänen taakseen, asetin kaulapannan hänen kaulalleen ja vedin soljen kiinni. Kaksi sormea mahtui nahan ja ihon väliin. Tarkistin sen vielä kerran ennen kuin palasin hänen eteensä.

”Mistä maksat?” kysyin.

”Ajastanne ja sessiosta, Valtiatar Catherine.”

”Et oikeudesta määrätä, mitä minä teen.”

”En, Valtiatar Catherine.”

”Et orgasmista.”

Hänen katseensa kävi hetken alhaalla.

”En, Valtiatar Catherine.”

”Hyvä. Kumarru eteen ja tue kädet lattiaan.”

Hän asettui käsien ja polvien varaan. Osoitin oikean saappaani kärkeä.

”Pyydä lupa lähestyä.”

”Valtiatar Catherine, saanko lähestyä ja palvella saappaitanne?”

”Saat. Kädet selän taakse.”

Tero siirsi kätensä pois lattialta ja joutui tasapainottamaan asentonsa polviensa varaan. Hän kumartui hitaasti ja painoi huulensa saappaan kärkeen.

”Pelkkä kosketus ei ole suudelma”, sanoin.

Hän suuteli uudestaan, tällä kertaa tarkoituksella. Sitten vielä kerran.

”Kieli.”

Tero avasi suunsa ja veti kielensä saappaan kärjestä jalkapöydän päälle. Nahka kiilsi hänen syljestään. Hän yritti edetä varteen, mutta painoin toisen saappaan pohjan kevyesti hänen rintaansa vasten.

”Kuka käski ylemmäs?”

”Ei kukaan, Valtiatar Catherine.”

”Aloita alusta. Tällä kertaa palvelet sitä kohtaa, jonka annan. Et sitä, jonka arvelet miellyttävän minua.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

Poistin jalan hänen rinnaltaan ja käänsin saappaan ulkosyrjän hänen eteensä. Tero aloitti kärjestä. Hänen kielensä liikkui hitaasti nahalla, suu sulkeutui välillä pieniin suudelmiin. Kun tahti alkoi nopeutua, tartuin hänen leuastaan ja pysäytin.

”Sinulla on kiire.”

”Anteeksi, Valtiatar Catherine.”

”Miksi?”

”Haluan tehdä tämän hyvin.”

”Et tullut näyttämään osaamistasi. Tulit tottelemaan.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Sano, miksi olet polvillasi.”

Tero nielaisi. Erektio oli nyt täysin kova ja sojotti hänen vatsansa edessä.

”Olen polvillani, koska haluan palvella naista.”

”Kuka tahansa nainenko olisi käynyt?”

”Ei, Valtiatar Catherine.”

”Sitten vastaa kunnolla.”

”Olen polvillani, koska halusin tulla teidän käskettäväksenne ja käytettäväksenne.”

”Ja maksat saadaksesi tehdä sen.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Aikuinen mies maksaa siitä, että pääsee alasti nuolemaan minun saappaitani.”

Teron poskille nousi väri. Hänen katseensa pysyi kasvoissani.

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Nyt alat kuulostaa rehelliseltä. Jatka.”

Annoin hänen palvella molempia saappaita, mutta määräykset vaihtuivat. Välillä hänen piti suudella vain kärkeä, välillä nuolla sivua hitaasti nilkkaan asti. Korjasin hänen polviensa paikkaa saappaan kärjellä ja käskin nostaa kädet niskan taakse, kun halusin nähdä, pystyikö hän pitämään asennon ilman tukea.

Herra istui näkökentän laidalla hiljaa. Ensimmäisinä minuutteina tiesin hänen tarkan paikkansa lähes koko ajan. Sitten Teron hengitys, kiiltävä nahka ja tapa, jolla hän odotti seuraavaa käskyäni, veivät huomioni.

Vedin mustat kertakäyttöhansikkaat käsiini.

”Nouse seisomaan”, sanoin.

Tero nousi. Käskin hänen levittää jalkansa ja asettaa kädet niskan taakse. Kiersin hänet hitaasti. Tarkistin ihon, hartioiden asennon ja jalkojen vakauden samalla kun annoin katseeni tehdä sen, mitä kädet eivät vielä tehneet.

”Sinä annoit tämän vartalon käyttööni session ajaksi”, sanoin hänen takanaan.

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Se ei tee siitä minun omaisuuttani huomenna. Mutta juuri nyt minä päätän, mihin asentoon se menee, mitä se kestää ja saako tuo kulli mitään.”

Kiersin eteen ja vedin yhden sormen hänen rintalastastaan vatsan yli. Pysähdyin aivan kullin tyveen koskematta siihen.

Tero veti henkeä.

”Kädet pysyvät niskan takana.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

Suljin mustan hansikkaan peittämän käteni hänen kullinsa ympärille. Vedin kerran tyvestä terskaan, hitaasti, niin että tunsin pulssin sormissani, ja päästin irti ennen kuin Tero ehti liikkua kosketusta kohti.

”Tämä on jo paljastanut sinut”, sanoin. ”Sinä olet seissyt tässä vasta hetken ja olet noin kovana, koska sait nuolla saappaitani.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Et koske itseesi ilman lupaa. Et hiero itseäsi penkkiä vasten etkä yritä varastaa orgasmia. Jos tunnet olevasi lähellä, ilmoitat siitä heti.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Jos laukeat ilman lupaani, sessio loppuu siihen.”

Teron leuka kiristyi. Hän ei yrittänyt vakuuttaa minulle, ettei niin voisi käydä.

”Ymmärrän, Valtiatar Catherine.”

Osoitin korkeampaa pehmustettua penkkiä.

”Kävele sen luo. Kumarru ylävartalo penkin päälle ja levitä jalkasi.”

Hän noudatti käskyä. Rinta ja vatsa asettuivat pehmustetta vasten, jalat jäivät suoriksi ja pakarat nousivat esiin. Korjasin jalkojen väliä saappaan kärjellä, kunnes asento oli vakaa.

”Kädet eteen. Ota penkin reunoista kiinni.”

Tero tarttui niihin. Seisoin hetken hänen takanaan koskematta. Hän tiesi, mitä oli tulossa, mutta ei milloin. Näin odotuksen kulkevan selkälihaksissa ja puristuvan hänen sormiinsa.

Olisin voinut aloittaa heti. Aiemmin olisin ehkä aloittanutkin, jotta tilanne ei ehtisi tuntua epävarmalta. Nyt tiesin, ettei epävarmuutta tarvinnut poistaa. Se piti pitää turvallisena ja antaa sen tehdä työnsä.

Laskin kämmeneni Teron vasemmalle pakaralle.

”Väri?”

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

Ensimmäinen läimäys oli tarkoituksella kevyt. Tero hätkähti enemmän ääntä kuin kipua.

”Yksi. Kiitos, Valtiatar Catherine.”

”Kuuluvammin.”

Toinen isku osui toiselle puolelle.

”Kaksi. Kiitos, Valtiatar Catherine.”

Lämmitin ihoa vuorotellen käsin. En pitänyt tasaista tahtia. Välillä annoin uuden iskun heti edellisen perään, välillä silitin kuumenevaa kohtaa ja annoin Teron odottaa niin kauan, että hänen otteensa penkin reunoista ehti hellittää. Sitten läimäytin uudestaan.

Hänen laskunsa pysyi selvänä. Ääni madaltui, kun iskut kovenivat.

”Kahdeksan. Kiitos, Valtiatar Catherine.”

Pidin kättäni punertavalla iholla.

”Mistä kiität?”

”Siitä, että kuritatte minua.”

”Liian siisti vastaus.”

Tero hengitti kerran sisään.

”Kiitän siitä, että lyötte paljasta persettäni, koska halusin tulla naisen kuritettavaksi.”

”Parempi.”

Annoin seuraavan iskun niin, että hänen vartalonsa painui tiukemmin penkkiä vasten.

”Yhdeksän. Kiitos, Valtiatar Catherine.”

”Sinä olet harjoitellut tätä ennenkin.”

”Olen, Valtiatar Catherine.”

”Ja silti tulit maksamaan siitä, että juuri minä teen sen.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Miksi?”

Läimäytin toista pakaraa ennen kuin hän ehti vastata.

”Kymmenen. Kiitos, Valtiatar Catherine.” Hän veti henkeä. ”Koska haluan olla teidän vallassanne.”

”Et ole täällä yleisen naisvallan hyväntekeväisyystilaisuudessa. Sano se ilman kaunista sanaa.”

Teron erektio roikkui hänen allaan raskaana. Se nytkähti, vaikka en koskenut siihen.

”Haluan, että käytätte minua niin kuin haluatte, Valtiatar Catherine.”

”Sovituissa rajoissa.”

”Sovituissa rajoissa.”

”Hyvä. Nyt saat pyytämäsi kovemman sarjan.”

Otin melan välinepöydältä. En heiluttanut sitä hänen nähtäväkseen. Annoin sen leveän pinnan levätä ensin pakaralla, jotta hän tunsi välineen vaihtuneen.

”Laskeminen alkaa alusta. Jos ääni ei kuulu, isku ei kelpaa ja saat saman numeron uudelleen.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

Ensimmäinen isku lävähti huoneessa paljon kättä kovempana. Tero puristi penkkiä, mutta vastasi heti.

”Yksi. Kiitos, Valtiatar Catherine.”

Toinen seurasi saman tien vastakkaiselle puolelle. Kolmannen jälkeen pidin tauon. Tarkistin värin, ihon ja sen, että hänen jalkansa pysyivät vakaina. Tero vastasi vihreää.

Jatkoin.

Mela jätti ihoon tasaisen kuumotuksen. Tero ei yrittänyt paeta, mutta hänen kehonsa reagoi jokaiseen iskuun: varpaat koukistuivat lattiaa vasten, pakarat jännittyivät ja hengitys purkautui lyhyinä ääninä. Hänen kiitoksensa käheytyi.

”Neljä. Kiitos, Valtiatar Catherine.”

”Kuuluvammin.”

”Kiitos, että lyötte minua, Valtiatar Catherine.”

Annoin seuraavan iskun oikealle, alemmas kuin edelliset, pakaran pehmeään osaan.

Tero henkäisi terävästi.

”Viisi. Kiitos, Valtiatar Catherine.”

Katsoin ihon reaktiota. Se oli tasainen. Siirryin puoli askelta sivulle ja annoin uuden iskun samaan pakaraan.

”Kuusi. Kiitos, Valtiatar Catherine.”

Nostin melan seuraavaa varten.

”Keltainen.”

Laskin käteni välittömästi. En antanut välineen edes hipaista häntä.

”Pysy asennossa, mutta päästä irti penkistä”, sanoin omalla äänelläni. ”Kipu vai asento?”

Tero avasi sormensa. ”Oikealla alhaalla. Viimeinen osui terävänä samaan kohtaan kuin edellinen.”

”Puuduttaako, säteileekö tai tuntuuko väärältä muualla?”

”Ei. Se kohta tarvitsee tauon ja vähemmän voimaa.”

Laskin melan pöydälle. Tutkin ihon valossa ja painelin sormenpäillä varovasti alueen ympäristöä. Tero ei säpsähtänyt kosketusta. Väri oli voimakas mutta tasainen, iho ehjä.

”Hyvä, että sanoit ajoissa. Jatkan toiselle puolelle ja vähennän voimaa. Oikeaan en osu enää melalla. Haluatko muuttaa asentoa?”

”En. Asento on hyvä.”

”Väri?”

Tero hengitti rauhallisesti pari kertaa ennen kuin vastasi.

”Vihreä.”

”Sano kokonaan.”

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

Catherine palasi ääneeni yhtä vaivattomasti kuin oli hetkeksi väistynyt tarkistuksen tieltä.

”Sitten otat loput vastaan. Oikea alakulma jää rauhaan, ja laskeminen jatkuu seitsemästä.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

Otin melan uudelleen. Siirryin vasemmalle ja vähensin voimaa. Ensimmäisen jatkoiskun jälkeen odotin vastausta.

”Seitsemän. Kiitos, Valtiatar Catherine.”

Ääni oli vakaa.

Jatkoin lyhyemmän sarjan loppuun. Tero laski jokaisen vakaalla äänellä.

Kun laskin melan pois, iho hehkui punaisena. Silitin sitä hitaasti avoimella kämmenellä.

”Miltä tuntuu?”

”Kuumalta. Oikea alakulma on herkempi, mutta kipu ei ole terävä enää.”

”Väri?”

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

”Nouse rauhallisesti.”

Tero suoristautui penkiltä. Annoin hänen seistä hetken ennen seuraavaa käskyä. Erektio oli pehmentynyt kurituksen aikana mutta alkoi kovettua uudelleen jo silloin, kun tartuin kaulapannan etuosaan ja vedin hänet lähemmäs.

”Katso minua”, sanoin.

Hän nosti silmänsä.

”Olet edelleen minun käskettävänäni. Onko siinä mitään epäselvää?”

”Ei, Valtiatar Catherine.”

”Hyvä. Polvillesi.”

Tero laskeutui taas saappaideni eteen. Tällä kertaa en käskenyt häntä palvelemaan niitä. Annoin hänen vain odottaa, pakaroiden kuumuus ja käyttämätön erektio mukanaan.

Tiesin ilman että käänsin päätäni, ettei Herra ollut liikkunut tuoliltaan.

”Seuraavaksi sidon sinut”, sanoin. ”Kun olet kiinni, et voi korjata asentoasi itse. Kerrot heti, jos sormet tai varpaat puutuvat, nivel kipeytyy tai hengittäminen vaikeutuu.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Pyydä, että laitan sinut valmiiksi.”

Teron katse tummui. Hän nuolaisi kuivia huuliaan.

”Valtiatar Catherine, sitokaa minut ja valmistelkaa minut käyttöänne varten.”

”Nouse ja mene matalalle penkille.”

Penkin pehmustettu yläosa tuki rintaa ja vatsaa, kun Tero asettui sille polvilleen. Säädin hänen asentonsa niin, ettei paino jäänyt suoraan kuritetulle iholle. Hänen lantionsa jäi penkin reunan ulkopuolelle, ja jalat asettuivat vakaille tuille.

Kiinnitin ensin ranteet erikseen. Mansetit olivat leveät, ja pikalukot jäivät näkyviin. Tarkistin, että niiden alle jäi tilaa ja että sormet liikkuivat normaalisti. Kiinnitettyäni nilkat vedin käden hänen pohkeitaan pitkin ja kysyin värin.

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

”Liikuta sormia ja varpaita.”

Hän teki niin.

”Hyvä. Nyt sinä pysyt siinä.”

Astuin hänen näkökenttäänsä ja otin välinepöydältä uuden hansikasparin. Vaihdoin ne rauhallisesti, sormi kerrallaan. Teron katse seurasi käsiäni.

”Mitä odotat?” kysyin.

”Että panette minua, Valtiatar Catherine.”

”Et ole valmis siihen.”

”En, Valtiatar Catherine.”

”Minä päätän, milloin olet.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

Menin hänen taakseen. Kuritetun ihon lämpö tuntui jo ennen kosketusta. Levitin pakaroita, ja viileä ilma osui paljaaseen aukkoon. Hän ei pystynyt sulkeutumaan katseeltani tai kääntymään katsomaan, mitä otin käteeni.

Levitin runsaasti liukuvoidetta hansikkaalle ja hänen aukolleen. Ensimmäinen hidas kosketus sai Teron vetämään henkeä, mutta hän piti lantionsa paikoillaan.

”Väri?”

”Vihreä.”

”Puhuttelu.”

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

Painoin yhden liukkaan sormen varovasti sisään. Tero jännittyi sen ympärille.

”Uloshengitys”, sanoin. ”Älä työnnä vastaan.”

Hänen uloshengityksensä oli pitkä. Jännitys hellitti, ja sormeni eteni syvemmälle. Liikutin sitä rauhallisesti, annoin kehon tottua ja seurasin hänen selkänsä sekä reisien reaktioita. Kun lisäsin toisen sormen, Tero päästi matalan äänen.

”Mitä tarvitset?” kysyin.

”Hetken, Valtiatar Catherine.”

Pysähdyin siihen, missä olin. En vetäytynyt enkä vienyt liikettä eteenpäin. Tero hengitti, pakaroiden jännitys väheni ja hänen kätensä avautuivat manseteissa.

”Nyt lisää”, hän sanoi.

”Pyydä.”

”Valtiatar Catherine, saanko lisää?”

”Saat vähän. Et kaikkea, mitä haluat.”

Aloin liikuttaa sormiani hitaasti. Tero painoi otsansa penkin pehmustetta vasten. Hänen kullinsa jäykistyi jälleen täysin ja riippui lantion alla koskemattomana.

”Sinä olet sidottuna, perse auki ja pyydät minua valmistamaan sinut pantavaksi”, sanoin. ”Oliko tämä se kohta, jota ajattelit hotellin aulassa?”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Katsoitko silloin saappaitani ja kuvittelit itsesi tähän?”

”Katsoin. Ja kuvittelin.”

”Minä mietin silloin vain, osaatko sanoa keltaisen.”

Tero päästi äänen, jossa oli yhtä aikaa hengähdys ja tukahdutettu nauru. Puristin hänen pakaraansa varoitukseksi.

”Pysy asiassa.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

Vaihdettuani hansikkaat otin pienemmän valmisteluvälineen. Se oli puhdas, suojattu ja jo liukastettu. Vedin sen kärjen aukkoa pitkin ennen kuin painoin yhtään sisään. Tero ei nähnyt kokoa eikä saanut kiirehtiä itseään sitä vastaan.

”Pyydä uudelleen.”

”Valtiatar Catherine, saanko ottaa sen sisääni?”

”Saat ottaa sen verran kuin minä annan.”

Painoin välinettä hitaasti hänen uloshengityksellään. Ensimmäisen vastuksen kohdalla pysähdyin. Tero nielaisi ja puristi kätensä nyrkkiin.

”Väri?”

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

Jatkoin vähän kerrallaan. Kun väline oli riittävän syvällä, pidin sen paikoillaan ja annoin Teron tuntea täyteyden ilman liikettä.

”Lisää”, hän pyysi käheästi.

”Sinä unohdit kaksi asiaa.”

”Anteeksi. Valtiatar Catherine, saanko lisää?”

”Et vielä.”

Jätin käteni välineelle ja astuin lähemmäs niin, että saappaani kosketti hänen jalkansa sisäsyrjää. Odotus alkoi näkyä jälleen koko vartalossa. Hän ei voinut ottaa itselleen liikettä eikä koskea kovaan kulliinsa. Minä olin tarpeeksi lähellä antamaan kaiken ja päätin olla antamatta.

Vasta kun hänen hengityksensä oli tasaantunut, liikutin välinettä kerran hitaasti ulospäin ja takaisin. Tero voihkaisi pehmustetta vasten.

”Noin paljon ääntä näin pienestä”, sanoin. ”Miten ajattelit kestää minut?”

”Niin kuin käskette, Valtiatar Catherine.”

”Väärin. Sinä kestät sen kertomalla värin ja antamalla minun päättää tahdin. Et todistamalla mitään.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Hyvä. Sitten katsotaan, oletko valmis.”

Liikutin valmisteluvälinettä ensin lyhyin vedoin ja kasvatin liikettä vasta, kun Teron vartalo lakkasi jännittymästä joka kerta. Hän pyysi lisää uudelleen, tällä kertaa oikein, ja minä annoin sitä juuri sen verran, että hänen äänensä muuttui avoimeksi voihkaisuksi.

En kiirehtinyt. Hänen halunsa ei ollut määräaika.

Kun vedin välineen lopulta ulos, Tero jäi auki ja odottamaan. Vaihdoin hansikkaat, lisäsin liukuvoidetta ja tarkistin ihon sekä sidokset uudelleen. Sormet ja varpaat liikkuivat. Mansettien reunat eivät painaneet. Kuritettu kohta oikealla oli edelleen muuta ihoa herkempi, mutta se ei ollut tummunut eikä turvonnut.

”Väri?” kysyin.

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

”Sano, mitä olet odottanut.”

”Olen odottanut, että laitatte strap-onin päällenne ja panette minua.”

”Sitten katsot.”

Siirryin hänen näkökenttäänsä ja otin valjaat pöydältä. Tero joutui kääntämään päätään nähdäkseen minut, mutta en antanut hänen muuttaa muuta asentoa. Avasin soljet rauhallisesti, asetin valjaat tumman asuni päälle ja kiristin ne lantiolleni. En riisunut mitään. Hänen alastomuutensa oli osa palveluasemaa; minun ei ollut.

Valjaiden soljet olivat käsilleni tutut. Olin käyttänyt strap-onia aiemmin naisen kanssa, mutta en koskaan maksavan miesasiakkaan kanssa tai Herran seuratessa sivusta, kuinka kannoin vastuun koko tilanteesta.

Kiinnitin dildon paikoilleen. Se oli selvästi valmisteluvälinettä suurempi mutta kohtuullinen siihen nähden, mistä olimme sopineet. Rullasin sen päälle kondomin Teron katsoessa ja peitin pinnan liukuvoiteella.

Hänen kullistaan valui penkin alle kirkas pisara.

”Sinä sotket lattiaa jo ennen kuin olen pannut sinua”, sanoin.

”Anteeksi, Valtiatar Catherine.”

”Älä pyydä anteeksi erektiota, jota varten tulit tänne. Häpeä sitä, miten helposti sain sinut näin kovaksi.”

Tero sulki silmänsä hetkeksi.

”Silmät auki.”

Hän totteli.

”Mitä näet?”

”Valtiatar Catherinen valmistautumassa käyttämään minua.”

”Ja mitä sinä voit päättää siitä?”

”Värini. En muuta.”

”Hyvä vastaus.”

Palasin hänen taakseen. Levitin lisää liukuvoidetta hänen aukolleen ja vedin dildon kärkeä sitä vasten. Tero työnsi vaistomaisesti lantiotaan taaksepäin. Tartuin hänen lantioonsa molemmin käsin ja pysäytin liikkeen.

”Minä päätän liikkeen. Sinä pysyt paikallasi.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Hengitä ulos.”

Kun hän hengitti, painoin lantiotani eteenpäin. Kärki avasi hänet hitaasti. Tero päästi äänen hampaidensa välistä, mutta minä en edennyt enempää ennen kuin tunsin vastuksen hellittävän.

”Väri?”

”Vihreä.”

”Kokonaan.”

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

Työnnyin syvemmälle. Ensimmäinen pitkä liike vaati minulta enemmän tarkkuutta kuin voimaa. Katsoin Teron selkää, hänen käsiään ja sitä, miten pakarat jännittyivät dildon ympärillä. Pysähdyin, kun olin sisällä niin syvällä kuin olin sillä hetkellä päättänyt mennä.

”Hengitä”, sanoin.

Tero oli pidättänyt hengitystään. Hän puhalsi ilman ulos ja laski otsansa pehmusteelle.

”Täynnä”, hän sanoi käheästi.

”En kysynyt.”

”Anteeksi, Valtiatar Catherine.”

Pidin lantioni paikallaan. Valjaiden paine tuntui vaatteidenkin läpi alavatsassani. Kiihottumiseni ei ollut yllätys. Olin alusta asti tiennyt, että mies sidottuna eteeni, minun käskyihini ja liikkeisiini reagoivana, saattaisi saada kehoni vastaamaan.

Se ei antanut Terolle mitään oikeutta minuun. Se antoi minulle yhden reaktion lisää hallittavaksi.

”Väri?”

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

Vetäydyin muutaman sentin ja työnnyin takaisin. Ensimmäinen liike oli hidas. Toinenkin. Kolmannella tunsin hänen alkavan ottaa minut vastaan sen sijaan, että keho vain sieti täyteyttä.

”Nosta päätäsi”, käskin. ”Haluan kuulla sinut.”

Tero nosti kasvonsa pehmusteesta. Lisäsin liikkeeseen pituutta, en vielä vauhtia. Dildo liukui ulos ja takaisin runsaassa liukuvoiteessa. Valjaat pysyivät tiiviinä lantiollani, ja jokainen työntö tuntui myös minussa vaimeana paineena.

”Sinä tulit tänne täysin omasta tahdostasi”, sanoin.

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Ja nyt olet sidottuna penkkiin, kun nainen panee sinua.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Miltä se tuntuu?”

”Syvältä. Siltä, että olen teidän tahdissanne, Valtiatar Catherine.”

”Siinä pysyt.”

Nopeutin hieman. Teron vartalo liikkui penkkiä vasten jokaisella työnnöllä, mutta sidokset pitivät raajat paikoillaan. Pidin polveni joustavina, lantioni vakaana ja tahdin sellaisena, että pystyin lukemaan pienetkin muutokset hänen hengityksessään.

Pysähdyin hetkeksi ja irrotin käteni Teron lantiolta vaihtaakseni oikean hansikkaan puhtaaseen. Palautin vasemman käden hänen lantiolleen ja vein oikean hänen vartalonsa alle.

Suljin käteni hänen kullinsa ympärille. Se oli kivikova ja märkä esinesteestä.

Tero voihkaisi niin äkillisesti, että pysäytin käteni.

”Väri?”

”Vihreä. Vihreä, Valtiatar Catherine.”

”Sitten et säikähdä omaa ahneuttasi.”

Aloin vetää kädellä hitaasti samaan tahtiin lantioni kanssa. Kun työnnyin sisään, ote liukui terskaa kohti. Kun vetäydyin, käsi palasi tyveen. Tero ei pystynyt liikkumaan kumpaakaan vastaan. Hänen oli otettava tahti sellaisena kuin annoin.

”Kiitos”, hän sai sanottua.

”Mistä?”

”Siitä, että käytätte minua.”

”Ja?”

Tiukensin otettani hieman.

”Siitä, että panette minua ja runkkaatte minua samaan aikaan, Valtiatar Catherine.”

”Noin. Ei tämä muutu arvokkaammaksi sillä, että välttelet sanoja.”

Kasvatin tahtia. Dildo upposi häneen kerta kerralta syvemmälle, ja Teron hengitys alkoi osua työnnön rytmiin. Hänen kullinsa nyki kädessäni. Tunsin ensimmäisen selvän varoituksen siinä, miten reidet jännittyivät ja lantio yritti hakea lisää liikettä.

”Älä varasta”, sanoin.

”En, Valtiatar Catherine.”

”Sitten ilmoitat ajoissa.”

Hän kesti vielä muutaman vedon. Minä pidin käteni tahdin tarkoituksella hitaampana kuin lantioni ja annoin nautinnon kasvaa kahdesta eri suunnasta ilman tasaista rytmiä, johon hän olisi voinut kadota.

”Valtiatar Catherine”, Tero sanoi ääni katkeillen. ”Olen lähellä. Saanko laueta?”

Pysähdyin saman tien.

Lantioni jäi paikoilleen, dildo syvälle hänen sisäänsä. Irrotin käteni kullilta niin täydellisesti, ettei edes sormenpää jäänyt iholle.

”Et saa.”

Tero päästi pitkän, turhautuneen äänen. Hänen kullinsa sykki tyhjää, ja kirkas neste valui terskasta. Katsoin, miten koko vartalo yritti jatkaa liikettä, jonka olin vienyt pois. Mansetit estivät käsiä hakemasta apua. Hän ei liikuttanut lantiotaan minua vasten.

”Hyvä”, sanoin. ”Pysy siinä.”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

Astuin mahdollisimman vähän taaksepäin, juuri sen verran että paine sisällä keveni mutta dildo ei tullut ulos. Tero joutui tuntemaan minut paikallani. En silittänyt häntä enkä lohduttanut kiellosta. Pidin toisen käden hänen alaselällään ja odotin.

Hetket venyivät. Aluksi hänen hengityksensä kiihtyi aina, kun siirsin painoani, koska hän luuli minun aloittavan uudelleen. En aloittanut. Vähitellen hän ymmärsi odottaa ilman arvaamista.

”Kuinka lähellä?” kysyin lopulta.

”Ei enää aivan rajalla. Yhä kova.”

”Sen näen.”

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

Vedin hitaasti ulospäin, kunnes vain kärki jäi sisään. Tero voihkaisi menetyksestä. Työnnyin takaisin yhdellä pitkällä liikkeellä ja pysähdyin pohjaan.

”Sinä pyysit lupaa hyvin”, sanoin. ”Siksi saat uuden mahdollisuuden ansaita sen.”

”Kiitos, Valtiatar Catherine.”

Aloitin uudelleen eri tahdilla. Nyt työnnöt olivat lyhyempiä ja nopeampia, sitten yhtäkkiä pitkiä. Tero ei saanut rakennettua niistä ennustettavaa nousua. Kun käteni palasi hänen kullilleen, pidin otteen ensin vain tyvessä ja annoin hänen odottaa varsinaista liikettä.

Oma kiihottumiseni voimistui. Tumman asun alla olin märkä, ja strap-onin valjaat painoivat joka työnnöllä juuri sen verran, että jouduin muistuttamaan itseäni hengittämään rauhallisesti. En ollut tullut hakemaan omaa orgasmiani. Minua kiihotti enemmän se, että saatoin haluta sitä ja jättää halun odottamaan, koska tämä hetki kuului minun päätöksilleni eikä kehoni ensimmäiselle vaatimukselle.

Puristin Teron kullia ja aloin runkata häntä uudelleen. Hänen äänensä nousi. Hän toisti arvonimeäni jokaisella uloshengityksellä, kunnes käskin hänen lopettaa senkin.

”Saat pyytää lupaa vasta, kun olet sanonut omin sanoin, mitä olet”, sanoin. ”Ei lausetta, jonka luulet minun haluavan. Kerro, mitä sinä valitsit tänään.”

Tero yritti vastata, mutta seuraava syvä työntö rikkoi ensimmäisen sanan. Hidastin juuri sen verran, että hän pystyi puhumaan.

”Olen aikuinen mies, joka maksaa päästäkseen teidän sidottavaksenne.”

Vedin käteni terskan yli.

”Jatka.”

”Halusin, että kuritatte minua, laitatte minut tähän ja panette minua niin kuin te päätätte.”

”Miksi?”

Teron ääni oli nyt täysin paljas.

”Koska haluan olla naisen käytettävänä. Haluan, etten saa päättää edes omasta orgasmistani.”

”Kenen käytettävänä olet nyt?”

”Teidän, Valtiatar Catherine.”

Lisäsin vauhtia. Penkki pysyi paikallaan, mansetit pitivät ja Tero otti jokaisen työnnön vastaan yhä avoimemmin. Hänen kullinsa jännittyi kädessäni uudestaan. Tällä kertaa hän ilmoitti ajoissa, vaikka sanat tulivat kiireisinä.

”Valtiatar Catherine, olen lähellä. Saanko laueta? Pyydän lupaa.”

Pidin hänet rajalla muutaman vedon ajan. Tero vapisi, mutta ei yrittänyt ottaa yhtäkään omaa liikettä.

”Katso minua.”

Hän käänsi kasvonsa niin pitkälle kuin asento salli. Silmät olivat kosteat kiihotuksesta ja ponnistuksesta, katse silti selvä.

”Saat laueta käteeni”, sanoin. ”Nyt.”

Tero laukesi lähes saman tien. Ensimmäinen sykäys osui hansikkaalleni, seuraavat valuivat sormieni ja kullin yli. Hänen äänensä täytti huoneen, ja sidottu vartalo jännittyi penkillä. Jatkoin strap-onilla lyhyen sovitun hetken, hitaammin mutta tarpeeksi syvälle, että orgasmi kulki hänen lävitseen loppuun asti.

Sitten lopetin.

Pidin lantioni paikallaan, kunnes kouristus hänen reisissään hellitti. Irrotin käteni kullilta ja annoin hänen hengittää.

”Väri?” kysyin.

Vastauksessa kesti hetki.

”Vihreä, Valtiatar Catherine.”

”Hyvä.”

Vedin dildon ulos rauhallisesti. Tero voihkaisi vielä, mutta äänessä ei ollut terävää kipua. Tarkistin ihon heti, irrotin kondomin dildosta ja laskin sen suoraan jäteastiaan. Sen jälkeen riisuin valjaat ja asetin ne sivuun. Vaihdoin eritteisiin koskeneet hansikkaat puhtaisiin ennen kuin koskin sidoksiin.

Vapautin ensin toisen ranteen. Käskin hänen pitää kättä penkillä ja liikuttaa sormia. Sitten toinen ranne, nilkat yksi kerrallaan. En antanut hänen nousta ennen kuin olin tarkistanut ihon mansettien alta, kuritetut pakarat ja sen, ettei asento ollut jättänyt puutumista.

”Käänny kyljellesi”, sanoin.

Tero teki sen hitaasti. Tuin hartiasta, kun hän vaihtoi asentoa. Hänen kasvonsa olivat hikiset ja rauenneet. Kaulapanta oli yhä paikoillaan.

”Katso minua.”

Hän avasi silmänsä kunnolla.

”Kaikki raajat toimivat?”

”Kyllä, Valtiatar Catherine.”

”Huimaako tai oksettaako?”

”Ei.”

”Kipu?”

”Pakaroissa kuumottaa. Oikea alakulma on arka. Muu tuntuu siltä kuin pitääkin.”

Tarkistin kohdan vielä kerran. Iho oli ehjä.

Vasta sen jälkeen avasin kaulapannan. Nahka irtosi hänen kaulaltaan, ja asetelma päättyi pieneen soljen napsahdukseen.

”Sessio on ohi, Tero”, sanoin.

Hän sulki silmänsä ja hengitti pitkään ulos.

Riisuin hansikkaat ja puhdistin käteni ennen jälkihoitoa.

Peitto ja vesikannu odottivat valmiina sivupöydällä. Minä levitin peiton Teron päälle ja autoin hänet istumaan. Kaadoin veden, ojensin lasin ja odotin, että hän joi puolet ennen kuin kysyin mitään muuta. Herra pysyi tuolillaan.

”Hitaasti”, sanoin. ”Sinulla ei ole kiire nousta.”

”Ei ole.”

Hänen äänensä oli tavallinen mutta hiljaisempi kuin tullessa. Istuin toiselle tuolille tarpeeksi lähelle nähdäkseni ihonvärin ja katseen. En silittänyt häntä tarpeettomasti. Pidin veden ulottuvilla ja annoin hiljaisuuden tehdä tilaa sille, että hänen kehonsa ja ajatuksensa ehtivät samaan hetkeen.

Muutaman minuutin kuluttua hän pyöritti ranteitaan ja joi lasin loppuun.

”Mikä toimi parhaiten?” kysyin.

Tero mietti ennen kuin vastasi.

”Se, että ette kiirehtineet. Ja ensimmäinen kielto, kun pyysin lupaa laueta. Luulin tietäväni, miltä se tuntuu, mutta en tiennyt, kuinka kauan aiotte odottaa.”

”Entä mikä ei toiminut?”

”Se kuudes isku osui liian alas samaan kohtaan. Sanoin keltaisen, ja sen jälkeen se oli kunnossa.”

”Jäikö siitä huono tunne?”

”Ei. Päinvastoin. Te pysähdyitte heti.”

Kirjasin vastauksen lyhyesti muistiin. Kysyin sitomisesta, valmistelusta ja siitä, tuntuiko jokin kipu erilaiselta kuin hän oli odottanut. Tero vastasi selkeästi. Hänen kasvojensa väri oli palautunut normaaliksi eikä huimausta tullut, kun hän siirtyi penkin reunalle ja nousi rauhallisesti seisomaan.

”Haluaisin tulla uudestaan”, hän sanoi pukiessaan paitaa.

”Lähetä minulle huomenna vointiviesti ohjeen mukaan. Älä arvioi seuraavaa aikaa nyt.”

”Selvä.”

”Jos oikean pakaran kipu voimistuu, iho rikkoutuu tai jokin muu tuntuu poikkeavalta, kerrot heti. Et odota huomiseen.”

”Ymmärrän.”

Tero oli järjestänyt kyydin kotiin. Varmistin, että auto oli tulossa oikeaan osoitteeseen ja että hän tunsi olonsa vakaaksi ennen kuin päästin hänet eteiseen. Hän otti laukkunsa ja pysähtyi ovelle.

”Kiitos, Katri.”

”Kiitos, että käytit keltaista silloin kun piti.”

Tero nyökkäsi, kiitti vielä kerran ja lähti pitkittämättä jäähyväisiä. Ovi sulkeutui hänen takanaan, ja kuulin hänen askeleensa käytävässä.

Vasta kun hissin ääni oli vaiennut, käännyin Herraan päin.

Hän oli vienyt vesilasin sivupöydälle ja istui jälleen samalla tuolilla, jolla oli seurannut sessiota.

”No?” kysyin.

”Ensimmäisen kiellon aikana jätit dildon sisään”, Herra sanoi. ”Terolle se toimi, koska hänen lantionsa rauhoittui. Älä tee siitä automaattista kaavaa kaikkien kanssa.”

Ajattelin Teron hengitystä odotuksen aikana ja nyökkäsin.

”En tee.”

”Muuten teit omat päätöksesi. Siksi minun ei tarvinnut tehdä mitään.”

Siinä oli koko palaute.

Aloin puhdistaa välineitä sovitussa järjestyksessä. Kiihotus oli jäänyt kehoon levottomaksi painoksi, mutta en tuntenut tarvetta ratkaista sitä Herran tilassa tai tehdä ensimmäisestä työpäivästäni meidän yksityisen suhteemme jatkoa.

”Minä mietin alussa liikaa, miltä minun pitäisi näyttää”, sanoin.

”Huomasin.”

Vilkaisin häntä.

”Etkä tietenkään sanonut mitään.”

”Sinä käskit olla korjaamatta sinua asiakkaan kuullen.”

”Olin siinäkin oikeassa.”

Herran suupielessä kävi hymy.

”Olit.”

Kun Tero sanoi keltaisen, olin lakannut ajattelemasta asentoni näyttävyyttä, ääneni sävyä ja sitä, tunnistaisiko Herra jonkin oman menetelmänsä minun tekemisissäni. Sen jälkeen olin katsonut Teroa. Hänen ihoaan, hengitystään, käsiään ja tapaa, jolla hän vastasi. Olin onnistunut parhaiten vasta, kun en enää esittänyt mielessäni kuvaa Valtiatar Catherinesta.

Pakkasin vaatteeni ja lähdin kotiin Tammelaan. Ratikan ikkunasta oma heijastukseni näytti väsyneeltä, eikä kukaan samassa vaunussa tiennyt, että pukupussissa oli asu, jonka edessä mies oli tuntia aikaisemmin ollut sidottuna ja anonut lupaa laueta. Tampere suhtautui asiaan juuri sopivalla välinpitämättömyydellä.

Kotona kävin suihkussa, vaihdoin väljät vaatteet ja söin seisten jääkaapin edessä puolikkaan voileivän. Vasta sen jälkeen avasin työkoneen.

Kirjasin Teron luottamuksellisiin asiakastietoihin session toteutuman: käytetyt välineet, kurituksen voimakkuuden, keltaisen syyn ja sen jälkeen tehdyn muutoksen, sidosten tarkistukset, orgasmin sekä jälkihoidossa ilmoitetun voinnin. Merkitsin erikseen oikean pakaran alueen, josta odotin seuraavan päivän viestissä päivitystä.

Sitten avasin Kuckelmann Media Oy:n laskupohjan.

KM-monogrammi oli ylänurkassa yhtä hillittynä kuin sopimuksessa. Sen alla olivat yhtiön tiedot ja ensimmäinen todellinen työ, josta se lähettäisi laskun. Vanhat freelance-toimeksiannot olivat siirtymässä yhtiölle, mutta niiden seuraavat laskut lähtisivät vasta myöhemmin. Catherine oli ehtinyt ensin.

Täytin Teron tiedot, tarkistin eräpäivän ja palvelukuvauksen ja avasin esikatselun. Asiakirja näytti tavalliselta. Se oli oikein. Laskun ei tarvinnut näyttää siltä, mitä sen takana oli tapahtunut.

Painoin lähetä.

Kuckelmann Media Oy:llä oli ensimmäinen maksava asiakas.