Hannan valinta

Pidin Akia siihen iltaan asti hieman säälittävänä mutta pohjimmiltaan hyvänä miehenä. Sitten hän laukesi sisälleni, vaikka olin käskenyt häntä vetämään ulos hyvissä ajoin.

Makasin Hannan vieressä lomakeskushuoneen leveällä vuoteella, toinen reisi hänen jalkojensa välissä ja poski hänen olkapäätään vasten. Olimme molemmat alasti ja nihkeitä. Hannan sormet kulkivat hajamielisesti kylkeäni pitkin, eivät enää varsinaisesti kiihottaen vaan pitääkseen yhteyden auki. Lakanat olivat puoliksi lattialla. Yöpöydällä seisoi kolme vesilasia, joista Aki oli tuonut kaksi meille heti, kun olimme viimein irrottaneet suumme toisistamme.

Nauhuri ja muistikirja olivat laukussani eteisen kaapissa. Olin vienyt ne sinne itse ennen kuin suljimme oven. Siihen asti olin ollut huoneessa toimittajana. Sen jälkeen olin ollut vain Katri, eikä mikään tapahtuva kuulunut reportaasiin ilman uutta, erillistä päätöstä.

Käytävältä kuului välillä askelia ja oven vaimea kolahdus. Jossakin läheisessä mökissä naurettiin kovaa, sitten musiikki nousi hetkeksi ja vaimeni taas. Suljettu viikonloppu jatkui ympärillämme, mutta tässä huoneessa ei ollut yleisöä eikä mitään ohjelmaan merkittyä. Olimme vain me kolme ja päätökset, jotka tekisimme toisillemme.

Aki istui vuoteen jalkopäässä nojatuolissa t-paita päällään ja alushousut kireinä. Hän piti käsiään reisillään ja seurasi Hannan sormia kyljelläni. Kasvoilla oli avoin, melkein liikuttava tyytyväisyys siitä, että hän sai olla huoneessa.

Hän oli ymmärtänyt paikkansa koko illan. Kun Hanna valitsi minut, Aki siirsi nojatuolia hieman kauemmas vuoteesta. Hän nosti pudonneen tyynyn Hannan pään alle, toi meille vettä ja ojensi lopuksi pyyhkeen. Joka kerta kun katseeni osui häneen, näin kiihottuneen miehen, joka odotti Hannalta vain lupaa katsella.

Reportaasin haastatteluissa Aki oli puhunut yhtä suoraan. Hän kuvasi sivuun jäämisen omaksi halukseen ja antoi Hannan kertoa avioliitosta omalla tavallaan. Vaikeat kysymykset tekivät hänet kömpelöksi, mutta vastaukset pysyivät rehellisinä. Lomakeskuksessa hän oli lisäksi huolehtinut muiden yksityisyydestä, varmistanut nauhurini käyttöajat ja muistuttanut erään kertomuksen jäävän taustatiedoksi. Sellaisista pienistä teoista olin rakentanut käsitykseni turvallisesta miehestä.

Tunsin sääliä hänen ulkopuolisuudestaan, mutta se ei olisi yksin saanut minua avaamaan jalkojani. Minua kiihotti Hannan katse ja mahdollisuus kääntää heidän tuttu asetelmansa hetkeksi itseäni kohti. Jos valitsisin Akin, näkisin läheltä, mitä Hannan ja hänen miehensä välillä tapahtui valinnan jälkeen. Samalla saisin tehdä Hannan katsellessa jotakin, mitä en olisi toimittajana edes kehdannut kysyä häneltä.

Nostin pääni Hannan olkapäältä.

– Haluaisitko sinäkin panna minua? kysyin Akilta.

Akin katse nousi kasvoihini. Sitten se käväisi Hannassa niin nopeasti, että liike ehti melkein näyttää kohteliaalta.

– Kysyin sinulta, sanoin.

– Haluaisin.

Vastaus tuli matalalla äänellä, ilman vitsiä tai ahneutta. Hannan sormet pysähtyivät kyljelleni.

– Haluatko sinä varmasti? hän kysyi minulta.

– Haluan kokeilla.

Hanna katsoi minua vielä hetken. Hän tunsi jo ilmeeni paremmin kuin reportaasia tehdessä olisi ollut ammatillisesti tarpeellista. Sitten hän nyökkäsi ja siirtyi hiukan kauemmas antaakseen minulle tilaa nousta istumaan.

– Kondomia ei tarvitse, sanoin Akille. – Sinä et ole minulle täysin tuntematon, ja minulla on luotettava ehkäisy. Mutta et laukea sisälleni. Vedät ulos hyvissä ajoin, et sitten kun olet jo menettämässä hallinnan.

– Selvä.

– Ymmärsitkö?

– Ymmärsin. Vedän ulos ajoissa.

Hanna kuuli ehdon, Aki vahvisti sen ja asia jäi siihen.

Aki nousi nojatuolista ja riisui t-paitansa. Hän ei ollut huononnäköinen mies. Vartalo oli tavallinen, hieman pehmeä keskeltä, mutta hartioissa ja käsivarsissa näkyi, ettei hän viettänyt kaikkea aikaansa tietokoneella. Hän veti alushousut alas vasta vuoteen vieressä.

Katseeni osui hänen kulliinsa, ja odotukseni kutistuivat sen mukana. Kalu oli selvästi pieni ja ennen kaikkea kapea. Minä pidin kookkaista, paksuista kulleista ja siitä ensimmäisestä paineesta, kun jouduin avautumaan niiden ympärille. Akin kanssa sellaista ei olisi luvassa.

En näyttänyt pettymystäni. Koko ei ratkaissut kaikkea, vaikka miehet, joilla oli pieni kulli, sanoivat niin huomattavasti useammin kuin muut. Hyvä rytmi, oikea kulma ja tarpeeksi taitava käsi saattoivat korvata paljon. Olin ehdottanut seksiä itse ja aioin antaa sille rehellisen mahdollisuuden.

Laskeuduin selälleni ja avasin jalkani. Hanna jäi kyljelleen pääni viereen, kyynärpää tyynyllä. Aki tuli polvilleen reisieni väliin ja kumartui päälleni.

– Tule vain, sanoin.

Kumartuessaan Aki pysähtyi vielä niin, ettei hänen vartalonsa painanut minua. Nostin käden hänen niskaansa ja vedin hänet suudelmaan. Hän maistui vedeltä ja suolalta. Suu oli lämmin, vastaus varovainen mutta halukas. Kun avasin huuleni, hän seurasi eikä yrittänyt ottaa enempää kuin annoin. Hannan katse tuntui poskellani koko ajan. Suutelin hänen miestään ja seurasin samalla silmäkulmastani, miten Hanna katseli meitä. Hänen ilmeessään ei ollut mustasukkaisuutta. Siinä oli kiinnostusta minuun.

Juuri se sai minut levittämään jalkojani vielä hieman enemmän.

Hän ohjasi terskan pilluni suulle ja työntyi sisään. Olin Hannan jäljiltä niin märkä, ettei hänen tarvinnut painaa juuri lainkaan. Kulli liukui pohjaan yhdellä vaivattomalla liikkeellä.

Tunsin Akin vatsan omaani vasten, hänen painonsa käsivarsillaan ja häpyluun osuvan minuun. Pillussani tunsin lähinnä lämmön vaihtuvan toiseksi lämmöksi.

Aki suuteli leukaani ja kaulaani. Hän kannatteli painoaan huolellisesti eikä hengästymisestään huolimatta runnonut minua saadakseen itselleen paremman asennon. Kun jokin muutos kasvoillani sai hänet hidastamaan, vedin hänet pakaroista takaisin liikkeeseen. Hänen läheisyytensä tuntui hyvältä, vaikka kulli ei tuntunut. Se vahvisti käsitystäni siitä, että olin valinnut turvallisen miehen, jonka kanssa saatoin rauhassa etsiä toimivaa tapaa.

Hanna ei ohjannut kumpaakaan. Hän seurasi minua niin tarkasti, että aloin nähdä omat reaktioni hänen kasvoiltaan. Akin alla oleminen kiihotti minua vielä tässä vaiheessa osittain juuri siksi, että Hanna antoi minun tehdä sen omalla tavallani.

Aki alkoi liikkua varovasti. Nostin lantiotani, vedin polvet ylemmäs ja kiedoin jalat hänen vyötärölleen.

– Syvemmälle, sanoin.

Hän painui minua vasten niin tiukasti kuin pääsi. Suljin silmäni ja keskityin tarkoituksella pelkkään pilluuni. Akin vetäytyessä havaitsin kevyen liikkeen aivan aukolla; hänen työntyessään tunne katosi märkyyteen. Nostin toisen jalan hänen olkapäälleen ja käänsin lantiotani, kunnes terska hipaisi hetkittäin etuseinämää. Se ei riittänyt rakentamaan nautintoa seuraavaan liikkeeseen.

Tartuin Akia pakaroista, vedin hänet joka työnnöllä lähemmäs ja vastasin omalla lantiollani. Minä todella yritin saada seksin toimimaan. Tunsin hänen painonsa, häpyluun osumat ja patjan jouston, mutta sisälläni kulli jäi heikoksi liikkeeksi muun vartalon keskelle.

Hanna seurasi kasvojani.

– Tuntuuko se? hän kysyi.

– Tunnen liikkeen.

– En minä sitä kysynyt.

Käänsin katseeni häneen. Hannan suupielessä oli pieni hymy, ei ilkeä vaan tarkka. Hän tiesi, että olin valinnut sanani kohteliaisuudesta.

– Sano rehellisesti, hän kehotti.

Aki hidasti mutta ei pysähtynyt.

– Niin, sano vain, hän hengähti. – Minä haluan kuulla.

Se sai minut katsomaan häntä uudestaan. Kasvoilla ei ollut loukkaantumisen pelkoa. Silmät olivat tummuneet ja suu jäänyt hieman auki. Kun vedin hänet taas syvälle, pieni kulli kovettui ehkä aavistuksen lisää, mutta ero ei pelastanut tilannetta.

– Tiedän sinun panevan minua lähinnä siitä, että lantiosi osuu minuun, sanoin. – Kullistasi en saa oikeastaan täyttymisen tunnetta.

Akin hengitys katkesi. Hänen seuraava työntönsä oli nopeampi.

Hanna naurahti hiljaa vieressäni.

– Se pitää tuosta.

– Huomasin.

– Sano lisää, Aki pyysi.

Hän ei sanonut sitä uhmakkaasti. Pyyntö oli melkein nöyrä. Olin odottanut joutuvani tasapainottelemaan rehellisyyden ja miehen itsetunnon välillä, mutta Aki tarjosi minulle aivan toisenlaisen tehtävän. Häntä ei pitänyt säästää. Häntä piti katsoa tarkasti ja sanoa ääneen se, minkä tavallisesti olisin jättänyt kohteliaisuudesta sanomatta.

Ajatus kiihotti minua yllättäen. Ei siksi, että pieni kulli olisi alkanut tuntua paremmalta, vaan koska mies päälläni luovutti oman arvostelunsa Hannan ja minun käsiin. Hänen nautintonsa riippui siitä, uskalsinko lakata olemasta kiltti.

– Minun on helpompi keskittyä Hannan katseeseen kuin siihen, mitä teet sisälläni, sanoin.

Aki painoi otsansa hetkeksi olkapäähäni ja voihkaisi. Hanna hymyili minulle hänen takanaan.

Työnsin kämmeneni hänen rintaansa.

– Selällesi.

Aki vetäytyi ja siirtyi heti makaamaan. Nousin hajareisin hänen päälleen. Otin kullin käteeni, painoin sen pilluni suulle ja laskeuduin hitaasti alas. Katsoin koko ajan, kuinka se katosi sisääni. Ilman näköhavaintoa en olisi ensimmäisten senttien aikana ollut varma, oliko terska vielä edes mennyt sisään.

Istuin pystympään ja painoin lantioni niin alas kuin pystyin. Aki piteli käsiään lakanan päällä, kunnes tartuin hänen ranteisiinsa ja asetin kämmenet reisilleni.

– Saat koskea. Älä yritä auttaa.

– Selvä.

Aloin liikkua. Nostin itseäni pitkillä vedoilla melkein irti, lyhensin sitten liikkeen pieneksi hankaukseksi ja pyöritin lantiotani. Nojauduin eteen, suoristauduin ja siirsin painoa puolelta toiselle. Aki puristi reisiäni ja katseli rintojani, mutta mikään kokeilemani kulma ei tehnyt hänestä minulle olennaisesti tuntuvampaa.

Kun kumarruin niin alas, että rintani painuivat hänen rintakehäänsä vasten, pystyin hieromaan klitoristani häpyluuhun. Se tuntui hyvältä. Akin kullin tehtäväksi jäi pysyä sisällä liikkeen mukana.

– Tuo osui, Hanna sanoi.

– Hänen häpyluunsa osui. Kulli kulki mukana.

Aki sulki silmänsä ja veti värisevän henkäyksen.

Pysähdyin kokonaan hänen päälleen. Kulli oli sisälläni tyveä myöten. Näin sen paikan, jossa vartalomme liittyivät, ja tunsin Akin sormet reisissäni. Itse kalun havaitakseni jouduin puristamaan pilluani tahallani sen ympärille.

– No? Hanna kysyi.

Hän oli noussut istumaan sängynpäätyä vasten. Toinen polvi oli koukussa, ja hänen kätensä lepäsi rennosti reisien välissä. Pelkkä näky sai minussa aikaan enemmän kuin Akin kulli.

– Jos sulkisin silmäni, voisin luulla hänen hierovan itseään pilluani vasten, sanoin. – Minun täytyy katsoa varmistaakseni, että se on sisällä.

Aki voihkaisi ja nosti lantiotaan niin äkisti, että tasapainoni horjahti.

Painoin käden hänen rintakehälleen.

– Odota.

Hän jähmettyi saman tien.

– Hitaammin, sanoin. – Minä päätän liikkeen.

Aki laski lantionsa takaisin patjalle.

– Hyvä, osasithan sinä, Hanna sanoi.

Akin sormet kiristyivät reisissäni. Minulta karkasi naurahdus. Hanna oli juuri kehunut aviomiestään siitä, että tämä onnistui makaamaan liikkumatta toisen naisen alla, ja Aki otti kehunsa vastaan silmät puoliummessa.

– Onko hänen kanssaan aina tällaista? kysyin Hannalta.

– Jos hän innostuu, yksinkertaisetkin ohjeet pitää antaa lyhyinä.

– Minä olen tässä, Aki sanoi alta.

Katsoimme Hannan kanssa toisiamme.

– Tiedämme, Hanna vastasi lempeästi. – Ole nyt rauhassa, kun me mietimme.

Akin kulli nytkähti sisälläni. Sen minä tunsin, koska tiesin odottaa sitä.

Hanna siirtyi sängynpäädystä Akin viereen. Hän pyyhkäisi hiukset pois rinnaltani ja antoi sormiensa viipyä nännillä. Katseeni jäi häneen.

– Hitaasti, sanoin Akille.

Aki nosti lantiotaan kerran, hallitusti.

– Pysähdy.

Hän pysähtyi.

– Hyvä. Nyt odotat, että minä liikun.

Hanna silitti Akin poskea kahdella sormella.

– Katso nyt. Kyllä hän oppii, kun kaksi ihmistä jaksaa neuvoa.

Jokin minussa vastasi siihen, kuinka täydellisesti Aki jäi odottamaan. Kullin vähäisyys lakkasi hetkeksi olemasta pelkkä puute. Huomioni siirtyi siihen, ettei hän saanut liikuttaa edes omaa lantiotaan ilman lupaa.

Tartuin Akin ranteisiin ja nostin hänen kätensä lakanan päälle pään molemmin puolin.

– Pidä ne siinä.

Aki totteli. Aloin keinuttaa lantiotani hitaasti hänen häpyluutaan vasten. En enää yrittänyt saada kullista suurempaa tai paksumpaa kuin se oli. Käytin hänen liikkumatonta vartaloaan omaan nautintooni ja katselin, kuinka vaikeaa hänen oli antaa minun määrätä tahti kokonaan.

Hanna piirsi peukalollaan ympyrää nännini ympärille ja tarkisti sitten Akin kädet.

– Yleensä hän yrittää liikaa, Hanna sanoi.

– Tekemättä mitään hän pärjää paremmin.

– Kuulitko, Aki?

– Kuulin.

– Ja silti pysyt aloillasi.

Hänen sormensa puristuivat lakanaan, mutta kädet pysyivät siinä, mihin olin ne nostanut.

Kumarruin hänen ylleen ja katsoin kasvoja läheltä.

– Haluatko, että jatkamme näin? Että puhumme sinusta keskenämme ja sinä tottelet?

– Haluan.

Vastaus tuli heti. Hän ei näyttänyt enää ulkopuolelle unohtuneelta mieheltä vaan osallistujalta, joka oli viimein saanut meidät ymmärtämään oman osansa.

Hanna kumartui suutelemaan minua Akin yli. Hän painoi kämmenensä niskaani ja piti suudelman hitaana samalla, kun istuin liikkumatta miehen kulli sisälläni. Aki joutui odottamaan meidän välissämme, kädet edelleen päänsä molemmin puolin. Kun Hanna puri kevyesti alahuultani, pilluni supistui itsestään. Aki tunsi sen ja veti ilmaa hampaiden välistä.

– Tuon sinä sentään tunsit, Hanna sanoi hänelle irrottamatta katsettaan minusta.

– Tunsin.

– Katri ei tehnyt sitä sinulle.

Hannan peukalo kulki huultani pitkin. Nyökkäsin ja annoin hänen nähdä, kuinka paljon asetelma minua kiihotti.

Suoristauduin.

– Odota siinä, sanoin Akille.

– Hyvä poika, Hanna sanoi hajamielisen hellästi ja vilkaisi minua. – Kokeillaanko takaapäin? Se on ainoa, josta saattaa vielä löytyä jotakin.

Nousin Akin päältä.

– Kokeillaan. Minä olen käyttänyt kaikki kulmat, jotka hänen päällään istumalla löysin.

Aki jäi selälleen, kuten olin käskenyt, vaikka hänen kullinsa seisoi märkänä vatsaa kohti. Hanna veti minut hetkeksi polvilleen viereensä. Suutelimme hänen ylitseen rauhassa, aivan kuin mies olisi tarvinnut pienen tauon uusien ohjeiden omaksumiseen. Tunsin Akin käden kohoavan reidelleni ja pysähtyvän ilmaan.

– Saat katsoa, sanoin koskettamatta häneen. – Odota muuten.

Hän laski kätensä takaisin.

Hanna hymyili suutani vasten ja puristi niskaani ennen kuin päästi irti.

Asetuin kontalleni keskelle vuodetta. Hanna tuli eteeni polvilleen, niin lähelle, että saatoin laskea käteni hänen reisilleen. Aki siirtyi taakseni. Hän levitti pakaroitani varovasti ja asetti kullinsa takaisin pilluuni.

– Syvälle, sanoin.

Hän painui pohjaan. Lantio osui takapuoltani vasten, patja notkahti polvieni alla ja Hannan katse siirtyi kasvoistani olkani yli Akiin.

– Siinäkö se on? Hanna kysyi tarkoituksellisen viattomasti.

– On kuulemma.

Aki löysi takaapäin tasaisemman rytmin. Patja painui käsieni alla, ja hänen lantionsa osui pakaroihini jokaisella työnnöllä.

Hanna tarttui leuastani ja suuteli minua. Hänen kielensä liukui suuhuni samaan aikaan, kun toinen käsi sulkeutui rinnalleni. Nänni kovettui hänen sormiinsa. Hän puristi sitä ja antoi sitten kätensä kulkea vatsaani pitkin klitorikselleni.

Ensimmäinen tarkka kosketus sai selkäni notkahtamaan.

Hanna käytti reaktiotani hyväkseen. Hän veti minut lähemmäs, kunnes kasvoni painuivat hänen rintaansa vasten, ja ohjasi suuni nännilleen. Otin sen huulteni väliin. Aki jatkoi takanani, mutta rytmi tuli nyt Hannan vartalosta: hänen sormensa kiersivät klitoristani, hänen rintansa liikkui suutani vasten ja hänen toinen kätensä piti minua hiuksista. Puristin hänen reisiään ja annoin polvieni seurata patjan keinuntaa.

Hanna päästi pienen äänen, kun purin nänniä. Se osui minuun selvemmin kuin yksikään Akin työntö.

Hanna nosti kasvoni rinnaltaan.

– Kumpi meistä tuntuu? Hanna kysyi huuliani vasten.

– Sinä.

– Entä Aki?

Aki työnsi takanani nopeammin, kuin olisi yrittänyt vastata itse.

– Tiedän hänen panevan siitä, että perseeni heiluu ja sänky liikkuu, sanoin. – Ja sinun kasvoistasi näen, milloin hän työntyy. Sisälläni hän jää melkein taustalle.

– Kuulitko? Hanna kysyi olkani yli.

– Kuulin, Aki vastasi käheästi.

– Sitten älä ala hosua. Et sinä muutu isommaksi sillä, että liikut nopeammin.

Akin tahti rauhoittui. Hanna käänsi huomionsa takaisin minuun ja liu'utti kaksi sormea pilluni etupuolelle aivan Akin kullin yläpuolelle. Jokainen Akin työntö liikutti hänen rystysiään klitoristani vasten.

– Sait viimein hyödyllisen tehtävän, Hanna sanoi Akille.

Aki voihkaisi.

Hannan sormet jatkoivat klitoriksellani. Hän piti katseensa minussa ja antoi Akin kuulla jokaisen henkäykseni, jonka hän sai aikaan. Kun painoin otsani hänen olkapäähänsä, hän nosti leukaani uudestaan.

– Katso minua.

Katsoin. Hän suuteli suupieltäni ja lisäsi painetta sormiinsa. Nautinto alkoi kerääntyä alavatsaani. Menetin vähitellen käsityksen Akin yksittäisistä työnnöistä ja seurasin vain Hannan ilmettä.

Olin lähellä. Hanna huomasi sen hengityksestäni ja piti liikkeen täsmälleen samana. Tartuin hänen käsivarteensa ja työnsin lantiotani vaistomaisesti vastaan. Se sai Akin syvemmälle, mutta minulle tärkeämpää oli sormi, joka ei kadottanut rytmiään. Hanna katsoi minua sillä keskittyneellä ilmeellä, jonka olin nähnyt vähän aikaisemmin aivan läheltä hänen ollessaan polvieni välissä.

Silloin hänen katseensa käväisi olkani yli Akiin. Akin hengitys oli muuttunut katkonaiseksi.

– Aki näyttää siltä, että meidän pitää auttaa häntä muistamaan, hän sanoi.

Pidin katseeni Hannassa.

– Mitä teet, kun olet lähellä? kysyin.

Akin liike hidastui.

– Vedän ulos.

– Milloin?

– Ajoissa.

– Hyvä, Hanna sanoi. – Osasit molemmat vastaukset.

– Näin yksinkertaista ohjetta ei voi enää ymmärtää väärin, sanoin.

– En ymmärrä väärin, Aki vastasi.

Hanna painoi suunsa omalleni. Hänen kätensä jatkoi jalkojeni välissä, ja minä keskityin taas siihen. En nähnyt Akin kasvoja enkä sitä hetkeä, jolloin hänen olisi pitänyt päättää vetäytyä. Tunsin vain liikkeen nopeutuvan muutamaksi sekunniksi.

Sitten Aki painui minua vasten ja pysähtyi.

Hänen sormensa puristuivat lantiolleni. Hengitys hajosi selkäni takana lyhyiksi, hallitsemattomiksi ääniksi. Hän ei vetäytynyt.

Irrotin Hannan käden itsestäni ja työnsin Akin kauemmas. Käännyin polvillani niin nopeasti, että lakana kiertyi säären ympärille.

– Laukesitko sinä minun sisälleni?

Aki oli yhä polvillaan, kalu märkänä ja hartiat lysähtäneinä.

– Laukesin. Anteeksi. Minä en enää pystynyt hallitsemaan—

– Sitten sinun olisi pitänyt lopettaa ennen kuin et enää pystynyt.

Ääneni kohosi raivosta. Aki vaikeni.

– Kuulit ehdon ennen kuin koskit minuun. Sinua muistutettiin siitä kesken kaiken. Sanoit juuri itse, että vedät ulos ajoissa.

– Minä tiedän. Se vain meni—

– Älä sano sitä vahingoksi. Sinä tiesit olevasi lähellä ja jatkoit.

Aki kurotti kättään minua kohti. Vetäydyin ennen kuin hän ehti koskea.

– Älä.

Hanna oli jo siirtynyt väliimme.

– Pue päällesi ja lähde, hän sanoi.

– Hanna, minä olen oikeasti pahoillani.

– Et pyydä nyt minulta mitään. Pue päällesi. Nukut muualla.

Aki katsoi minua vielä kerran. En antanut hänelle anteeksi enkä mahdollisuutta selittää itseään paremmaksi. En myöskään jäänyt katsomaan, kuinka hän pukeutui. Nousin vuoteelta ja menin kylpyhuoneeseen.

Sytytin liian kirkkaan valon ja lukitsin oven vasta, kun Hanna oli ehtinyt sanoa jäävänsä ulkopuolelle. Akin spermaa valui pillustani reiden sisäpinnalle. Pyyhin sen vessapaperilla, mutta paperi tarttui kosteaan ihoon ja repeili sormissani.

Kyykistyin wc-istuimen eteen. Työnsin kaksi sormea pilluuni ja kaavin ulos sen, minkä sain. Pyyhin sormeni paperiin, otin lisää ja yritin uudestaan. Liike oli kömpelö, vihainen ja hyödytön. Tiesin, etten voinut puhdistaa hänen päätöstään pois kehostani, mutta en pystynyt jättämään hänen lastiaan sinne vain siksi, ettei kaikkea saanut ulos.

– Katri? Hanna kysyi oven takaa.

– Hetki.

Paperiin jäi valkoista limaa. Katsoin sitä ja tunsin raivon nousevan uudestaan. Mikään tekemäni ei saanut tapahtunutta tekemättömäksi.

Lopulta avasin oven. Hanna seisoi käytävässä kylpytakki ympärillään ja piteli pyyhettä käsivarrellaan minua varten. Hän ei yrittänyt tulla lähelle.

– Tarvitsetko mitään? hän kysyi.

– Pyyhkeen.

Hanna ojensi sen. Kiedoin sen ympärilleni ja istuin wc-istuimen kannelle. Hän jäi kynnykselle.

– Onko ehkäisy varmasti—

– En minä raskautta pelkää. Minä en halua hänen lastiaan sisälleni.

Hanna nyökkäsi kerran.

– Olen pahoillani, että toin sinut tähän tilanteeseen.

– Sinä et rikkonut minun rajaani. Hän rikkoi.

– Niin rikkoi.

Hanna ei selittänyt miestään eikä pyytänyt minua ajattelemaan heidän avioliittoaan. Hän jäi minun puolelleni.

Kun palasimme huoneeseen, Aki oli poissa. Hänen vaatteensa olivat kadonneet lattialta, ja nojatuolin selkänojalle oli jäänyt vain hänen käyttämänsä pyyhe. Hanna nosti sen kahdella sormella kylpyhuoneen pyykkikoriin.

Hän vaihtoi rypistyneen aluslakanan puhtaaseen pyytämättä minua auttamaan ja toi yöpöydälle uuden lasin vettä. Hän teki kaiken ääneti ja kysymättä, mitä tarvitsin seuraavaksi. Juuri sillä hetkellä osasin arvostaa sitä, ettei hän yrittänyt hoitaa minua puhumalla.

– Hän nukkuu toisessa mökissä, Hanna sanoi. – Minä jään tähän, jos se sopii.

Nyökkäsin. En pystynyt vielä ajattelemaan, miten kirjoittaisin Akista tämän jälkeen. Reportaasi sai odottaa.

Hanna sammutti kattovalon. Kun olin mennyt peiton alle, hän jäi seisomaan vuoteen viereen kylpytakissaan.

– Saanko tulla viereen?

Vastaukseksi tartuin hänen ranteeseensa ja vedin hänet luokseni. Hanna riisui takin ja asettui kyljelleen selkäni taakse. Hän ei koskenut minuun ennen kuin otin hänen käsivartensa ja laskin sen vyötärölleni.

Siihen asti olin pitänyt Akia hieman säälittävänä mutta pohjimmiltaan hyvänä miehenä.

Säälittävänä pidin häntä edelleen. Hyvänä en enää.