Luku 3
Tuijotin M43:n viestiä, kunnes puhelimen näyttö pimeni. Luennoitsija jatkoi edessä, mutta olin pudonnut kärryiltä jo monta diaa sitten. Muistiinpanoissani luki vain luottamuksellisuus ja sen alla puolikas lause, jonka loppu oli eksynyt jonnekin nelikymmentäkolmevuotiaan miehen kysymykseen.
Mitä haluaisin hänen tekevän minulle, mutta en ollut uskaltanut pyytää Samilta?
Olisin voinut vastata, että halusin kovaa seksiä. Olin kirjoittanut sen jo profiiliini, eikä se yksin tarkoittanut mitään. Kova saattoi olla muutama voimakkaampi työntö ja varovainen läimäytys perseelle, jonka jälkeen mies kysyisi heti, oliko kaikki hyvin.
Suljin palvelun ja avasin puhelimen muistiinpanot. Kirjoitin ensimmäisen asian, joka oli noussut mieleeni hänen kysymyksensä luettuani.
Haluan, että käsket minut polvilleni.
Lause näytti ruudulla rajummalta kuin ajatuksissani. Jatkoin silti.
Haluan, että pidät minua hiuksista ja käytät suutani. Että sinä määräät tahdin eikä minun tarvitse ohjata jokaista liikettä.
Pysähdyin. Juuri tuota en ollut osannut sanoa edes itselleni kunnolla. En halunnut miehen arvaavan, mihin suostuin, tai kuvittelevan yhden kyllä-sanan tarkoittavan lupaa kaikkeen. Halusin sopia etukäteen, miten pitkälle saisi mennä ja millä kaikki loppuisi. Sen jälkeen en halunnut päättää jokaista liikettä.
Lisäsin sen vastaukseen. Sitten kirjoitin, miksen ollut pyytänyt samaa Samilta.
En saanut lausetta valmiiksi.
Sami olisi yrittänyt, jos olisin pyytänyt. Hän olisi tarttunut hiuksiini juuri niin lujaa kuin neuvoisin, kysynyt oikean tahdin ja tarkkaillut kasvojani niin huolestuneena, että joutuisin kannattelemaan myös hänen varmuuttaan. Jos käskisin häntä vaihe vaiheelta esittämään hallitsevaa miestä, minä määräisin silti, mitä tapahtuisi.
Sen myöntäminen nolotti eri tavalla kuin suihkussa rakennettu fantasia. Kiihottavinta ei ollut edes kullin koko tai kovuus. Halusin sanoa kyllä kerran ja jättää loput hetkeksi toiselle, joka ei säikähtäisi sitä.
Minun pitäisi sanoa se Samille tietäen, mitä hän kuulisi sen tarkoittavan.
Ja silti olin kertomassa kaiken vieraalle ennen kuin Sami tiesi edes miehen olemassaolosta.
Kopioin keskeneräisen tekstin viestikenttään. Lähetyspainike ilmestyi sen alle. Peukaloni kävi sen päällä, mutta lukitsin puhelimen.
Sami kuulisi ensin.
Se ei tehnyt aamupäivän teoistani reiluja. Se vain esti minua ottamasta seuraavaa askelta hänen selkänsä takana.
Kun tulin illalla kotiin, eteisessä olivat Samin lenkkarit ja keittiöstä tuoksui lämmitetty tomaattikastike. Hän istui pöydän ääressä läppäri avoinna, mutta näyttö oli pimeä. Pöydällä odotti kaksi annosta, eikä Sami ollut koskenut omaansa.
”Moi”, sanoin.
”Moi.”
Laskin laukun lattialle ja riisuin takkini. Sami seurasi liikkeitäni hetken.
”Onko sulla jo joku toinen mies mielessä?” hän kysyi. ”Tai oletko sä ehtinyt tehdä jotain?”
Olisin halunnut istua ensin, mutta jäin seisomaan tuolin taakse.
”On. Ja mä tein jotain.”
Samin leuka jännittyi.
”Mitä?”
”Tein tänään profiilin yhteen palveluun ja laitoin viestin yhdelle miehelle.”
”Tänään?”
”Joo.”
”Siis sen jälkeen kun me puhuttiin aamulla?”
”Kampuksella.”
Sami työnsi lautasensa kauemmas. ”Helvetti, Sanna. Mä pyysin, että puhutaan illalla.”
”Tiedän.”
”Et sä voinut antaa mulle edes yhtä päivää?”
”En.” Istuin häntä vastapäätä. ”Se oli liian nopeasti. Mä jätin sut ulkopuolelle.”
”Mutta?”
”Ei mutta. Mä tein sen silti.”
Kaivoin puhelimen taskustani ja avasin palvelun.
”Mies vastasi. Mä en ole vastannut takaisin, koska halusin näyttää tämän sulle ensin.”
Sami ei ottanut puhelinta heti. Kun hän lopulta tarttui siihen, hänen peukalonsa liikkui näytöllä hitaasti. Hän luki profiilini, ensimmäisen viestini ja M43:n vastauksen. Suu kiristyi, ja M43:n kysymyksen kohdalla hänen katseensa pysähtyi pitkäksi aikaa.
Hän avasi M43:n profiilin ja jäi katsomaan kuvaa, jossa mies piteli kirvestä. Olin pelännyt, että Sami nauraisi sille tai haukkuisi miestä säälittäväksi. Hän ei tehnyt kumpaakaan.
”Tämä näyttää ihan tavalliselta tyypiltä.”
”Niin.”
”Olisi melkein helpompaa, jos se olisi joku idiootti, joka lähetti heti kuvan kullistaan.”
En sanonut, että sellaisia oli ollut monta. Sami luki miehen lyhyen esittelyn uudelleen.
”Tämä kuulostaa siltä, että se on tehnyt tätä ennenkin. Että se tietää täsmälleen, mitä sanoa sulle.”
”Siksi mä sille kirjoitin.”
”Älä sano tuota niin kuin sen pitäisi rauhoittaa mua.”
”Ei pitäisikään.”
”Kaksikymmentä ja neljäkymmentäkolme”, hän sanoi. ”Se on yli kaksi kertaa sun ikäinen.”
”Mä tiedän, minkä ikäinen olen.”
”Ja mä olen kaksikymmentäkaksi. Miten mun pitäisi olla kilpailematta tuollaisen kanssa?”
”Ei sun pitäisi kilpailla.”
”Sä olet jo valinnut sen, koska se on vanhempi ja osaa muka kaiken, mitä mä en.”
”Mä valitsin sen profiilin perusteella. En mä tiedä, osaako se oikeasti mitään.”
Sami vilkaisi näyttöä uudelleen. ”Sen vaimo tietää.”
”Niin siinä lukee.”
”Sen vaimo tiesi tästä ennen mua.”
En löytänyt siihen puolustusta. ”Joo.”
Sami laski puhelimen pöydälle niin varovasti, että liike tuntui vihaiselta.
”Mitä sä aioit vastata tuohon kysymykseen?”
Katsoin puhelinta pöydällä meidän välissämme. Olin luullut, että kirjoittaminen olisi vaikein osa. Samille sanominen oli pahempaa, koska tunsin hänen kasvonsa ja jokaisen kohdan, johon sanani voisivat osua.
”Mä haluaisin, että mies käskee mut polvilleen”, sanoin. ”Että se pitää mua hiuksista ja käyttää mun suutani kunnolla. Määrää tahdin niin, ettei mun tarvitse koko ajan näyttää, miten kovaa tai syvälle tai mitä seuraavaksi.”
Sami käänsi katseensa ikkunaan. Jatkoin ennen kuin rohkeuteni loppui.
”Ennen sitä sovittaisiin, mitä se saa tehdä. Olisi sana, jolla kaikki loppuu heti, ja joku merkki siltä varalta, etten pysty puhumaan. En mä halua, että joku tekee mitä sattuu. Mä haluan sanoa kyllä ja sen jälkeen luottaa siihen, ettei mun tarvitse neuvoa jokaista liikettä.”
Kun sain lauseen loppuun, halusin perua sen ja sanoa, että olin vain utelias. Samalla olin helpottunut ja vastoin kaikkea myös kiihottunut siitä, että olin viimein sanonut haluni ääneen. Se pelotti minua, varsinkin kun tiesin satuttavani Samia.
”Ja sä et ole voinut sanoa tätä mulle.”
”En.”
”Miksi?”
”Koska mä pelkäsin loukkaavani sua.”
”Hyvin toimi.”
”Ja koska jos mun täytyy käskeä sua ottamaan mua hiuksista, käskeä kovempaa ja kertoa joka liike, mä ohjaan sua tekemään esityksen mulle.”
”Miksi sä sitten puhuit aamulla parinvaihdosta?”
Kysymys pysäytti minut.
”Koska se kuulosti reilummalta. Jos säkin saisit olla jonkun kanssa, mun halu ei kuulostaisi niin itsekkäältä.”
”Vaikka mä sanoin, etten halua ketään muuta.”
”Niin. Mä yritin tehdä tästä helpomman asian kuin tämä on.”
”Eli sä et oikeasti halua tehdä tätä yhdessä.”
”En tiedä. Ehkä joskus. Mutta se mitä mä nyt ajattelen, ei ole pari eikä joku yhteinen leikki. Se on nimenomaan vanhempi mies ja minä.”
Sami painoi silmänsä kiinni hetkeksi. Olin sanonut juuri sen, minkä olisi ollut helpointa jättää sanomatta.
Hän nousi, vei lautasensa tiskipöydälle ja laski sen altaaseen. Sitten hän jäi seisomaan selin minuun, molemmat kädet tiskipöydän reunalla.
”Haluatko sä, että minä teen tuon?”
”Haluan kokeilla sun kanssa asioita, joita en ole uskaltanut pyytää.”
”Ei ollut vastaus.”
”Oli puolet siitä.” Nielaisin. ”Mä en halua pakottaa sua olemaan joku toinen. Jos sä haluat kokeilla niitä asioita mun kanssa, mäkin haluan. Mutta haluan silti kokea vanhemman miehen. Sellaisen, jolle se ei ole mun kirjoittama rooli.”
Sami kääntyi minuun päin. ”Eli vaikka mä tekisin kaiken oikein, sä haluaisit silti sitä.”
”Niin.”
”Ja kun se tekee kaiken oikein, mitä sulle jää musta?”
”Sami—”
”Oikeasti. Jos sä saat siltä juuri sen mitä haluat ja huomaat, että seksi voi olla sellaista, katsotko sä sen jälkeen mua ja mietit vain, etten mä riitä? Kauanko ennen kuin sä lähdet?”
Nousin pöydästä, mutta en mennyt koskemaan häneen. Hän näytti siltä, ettei halunnut lohdutusta, joka samalla pyytäisi häntä lopettamaan vihansa.
”Mä rakastan sua. Mä haluan asua sun kanssa ja herätä sun vierestä. En mä yritä korvata sua.”
”Mutta sä et tiedä, riittääkö se.”
”En tiedä, kuinka välttämätöntä tämän toteuttaminen mulle lopulta on”, sanoin. ”Mutta jos mä vain työnnän sen pois, mä fantasioin muista miehistä, esitän seksissä tyytyväisempää kuin olen ja alan salailla. Tänään mä jo aloitin.”
”Niin aloitit.”
”Niin.”
”Mistä mä tiedän, ettet sä tee seuraavaa juttua yhtä nopeasti?”
”Et vielä mistään. Siksi mä näytän tämän sulle nyt. Siksi mä en vastannut sille ennen kuin me puhuttiin.”
”Sen jälkeen kun olit jo tehnyt profiilin ja ottanut siihen yhteyttä.”
”Niin. Mä en väitä olleeni rehellinen alusta asti.”
Keittiössä hurisi jääkaappi. Jossain yläpuolellamme lapsi juoksi asunnon poikki, ja katto tömisi muutaman askeleen ajan. Tomaattikastikkeen pinta alkoi kuivua minun lautasellani.
”Mä voin lopettaa viestittelyn nyt”, sanoin. ”Ainakin siksi aikaa, että sä saat miettiä. En tapaa sitä enkä sovi mitään ilman, että sä sanot siihen selvästi kyllä. Mutta mä en pysty lupaamaan, että tämä halu häviää.”
Sami nojasi tiskipöytään ja hieroi kasvojaan.
”Jos mä käsken sua poistamaan koko jutun, alatko sä vihata mua?”
”En nyt. Mutta ehkä joskus, jos me ei edes yritetä puhua tästä.”
”Vittu mikä vaihtoehto.”
”Niin.”
Hän oli pitkään hiljaa.
”Saat vastata sille”, hän sanoi lopulta. ”Huomiseen asti. Sitten puhutaan uudestaan.”
En ollut varma, olinko kuullut oikein. ”Oletko sä—”
”En ole hyväksymässä avointa suhdetta. Enkä tapaamista.” Sami nosti kätensä ennen kuin ehdin sanoa mitään. ”Viestit pysyy tuolla palvelussa. Et anna sille nimeä, numeroa, osoitetta, koulua tai mitään, mistä sut tunnistaa.”
”Sopii.”
”Etkä lähetä sille mitään kuvia.”
”Selvä. En lähetä.”
Hän kääntyi taas tiskipöytään päin. ”Jos se alkaa puhua tapaamisesta, sä kerrot mulle heti.”
”Kerron. En sovi aikaa tai paikkaa.”
”Ja huomenna illalla me puhutaan tästä uudestaan. Silloin päätetään, jatkuuko tämä edes viesteinä.”
”Selvä.”
Sami nyökkäsi kerran. Se ei tarkoittanut, että hän luotti minuun taas, mutta tällä kertaa olin pysähtynyt ennen kuin etenin pidemmälle.
”Mä en halua tarkistaa sun puhelinta koko ajan”, hän sanoi. ”Enkä lukea jokaista seksijuttua, jonka te kirjoitatte. Mutta jos jokin muuttuu tai te päätätte jotain, mä haluan tietää.”
”Mä kerron.”
”Älä kuulosta noin helpottuneelta.”
Helpotus katosi yhtä nopeasti kuin oli tullut. ”Anteeksi.”
Sami nosti läppärinsä pöydältä.
”Mä menen suihkuun. Kirjoita sille, jos aiot kirjoittaa. Mä en halua istua vieressä katsomassa.”
Hän sulkeutui kylpyhuoneeseen. Vesi alkoi kohista melkein heti.
Istuin pöydän ääreen ja avasin keskeneräisen vastaukseni. Poistin alusta tervehdyksen ja kirjoitin sen tilalle tärkeimmän.
Kerroin poikaystävälleni profiilista ja meidän viesteistämme. Hän tietää nyt kaiken tähän asti. Saan jatkaa viestittelyä huomiseen keskusteluumme asti, mutta en saa sopia tapaamista tai antaa kuvia, numeroa tai tunnistetietoja. Jos tämä ei sovi sinulle, lopetetaan tähän.
Sen alle liitin aiemmin kirjoittamani tunnustuksen ja muokkasin sitä, kunnes pystyin sanomaan asian suoraan.
Haluan, että käsket minut polvilleni, pidät hiuksistani ja käytät suutani niin, että sinä määräät tahdin. Haluan sopia rajat ja keskeytysmerkin etukäteen ja sanoa sitten kyllä. Sen jälkeen en halua neuvoa sinua siinä, mitä teet seuraavaksi.
Luin viestin kerran. Sitten painoin lähetä.
Kylpyhuoneen oven takana vesi jatkoi kohisemistaan. En tiennyt, oliko Sami suihkussa vai istuiko hän vain suljetun oven toisella puolella päästäkseen hetkeksi eroon minusta. En mennyt tarkistamaan.
M43 vastasi ennen kuin vesi lakkasi.
Hyvä, että kerroit hänelle ennen kuin vastasit minulle. Nuo rajat sopivat. En ehdota tapaamista enkä pyydä tietoja tai kuvia.
Seuraava viesti ilmestyi hetken päästä.
Ymmärsin. Haluat sopia rajat ensin ja sen jälkeen miehen, joka ei kysy jokaista liikettä erikseen.
Olin vatvonut samaa asiaa koko päivän. M43 ymmärsi sen yhdestä viestistä.
Sitten ruudulle tuli kolmas viesti.
Ensimmäinen tehtäväsi: määrittele sanaton keskeytysmerkki, jota pystyt käyttämään silloin, kun et voi puhua. Sen pitää olla yksiselitteinen ja mahdollinen siinä asennossa, jonka kuvasit. Älä vastaa nopeasti. En kerro, miten etenisin siitä, ennen kuin tiedät varmasti, millä merkillä pysäytät minut.
Luin viestin uudelleen ja katsoin oikeaa kättäni pöydällä. En ajatellut M43:n käsiä tai kullia. Mietin vain yhtä selvää liikettä, joka pysäyttäisi hänet.
Kylpyhuoneen vesi katkesi. Lukitsin puhelimen vastaamatta.