Luku 1

Herään siihen, että Markuksen käsi liukuu reittäni pitkin ylöspäin. Aamuaurinko siivilöityy Ullanlinnan jugendhuoneiston korkeista ikkunoista viileään makuuhuoneeseemme.

Markus painautuu selkääni. Hänen tuttu, hieman pehmeä vartalonsa lepää omaani vasten. Hän on jo kovana ja hieroo itseään reisieni välissä hitaasti, melkein rutiininomaisesti.

”Huomenta, kulta”, hän mumisee niskaani ja suutelee kevyesti. Hänen äänensä on lämmin, mutta siitä puuttuu se nälkä, jota kaipaan.

Käännyn selälleni ja levitän reiteni.

Vittu, anna jo jotain oikeaa. Purista lujempaa. Ota minut niin, että unohdan kaiken.

Markus suutelee rintojani ja imee nännejä hetken, mutta liian pehmeästi, liian tutusti. Sitten hän siirtyy päälleni. Kulli liukuu sisääni helposti, ja hän alkaa liikuttaa lantiotaan tasaisessa, ennalta arvattavassa rytmissä.

Jeesus, Markus. Tämä on kuin neuvottelu, jonka lopputuloksen tietää etukäteen.

Suljen silmäni ja tartun hänen olkapäihinsä. Liikutan lantiotani häntä vasten, yritän ohjata rytmiä syvemmäksi ja kovemmaksi. Markus tulkitsee sen innostukseksi ja kiihtyy hiukan, mutta tuttu liike ei muutu miksikään. Minuun jää tyhjä kohta, johon hän ei koskaan osu.

”Laura… olet niin ihana”, hän huokaisee ja nopeuttaa tahtia.

Parin minuutin kuluttua hän jäykistyy, puristaa lakanat nyrkkiinsä ja purkautuu sisääni. Lämmintä, tuttua, turvallista. Juuri sitä, mitä en halua.

Markus lysähtää päälleni hetkeksi, suutelee poskeani ja vierähtää sivuun.

”Kiitos, kulta. Paras tapa aloittaa päivä.”

Hymyilen hänelle. ”Niin on.”

Kuin kahvinkeitto. Lämmintä, ennustettavaa ja todella tylsää.

Hän nousee, vetää bokserit jalkaansa ja lähtee kohti keittiötä.

”Kahvia?”

”Joo, kiitos.”

Kun makuuhuoneen ovi sulkeutuu hänen takanaan, levitän reiteni uudelleen ja työnnän kaksi sormea sisääni. Markuksen siemenneste on lämmintä ja tahmeaa. Liikutan sormiani siinä ja hieron toisella kädellä klitoristani.

Mieleeni palaa eilinen tapaaminen. Aleksi oli saanut ottaa minut juuri niin kuin olimme sopineet: kysymättä kesken kaiken, käsi kurkullani, kulli syvällä, huora korvaani kuiskattuna.

Sormeni liikkuvat nopeammin. Tukahdutan äänet huulieni väliin, mutta orgasmi nousee terävänä ja pakottaa lantioni irti patjasta. Markuksen sperma valuu ulos yhdessä omien nesteideni kanssa.

Nousen vapisevin jaloin ja kävelen suihkuun. Levitän häpyhuuliani ja annan kuuman veden huuhdella kaiken pois.

Tältäkö tämän pitää mennä? Ensin turvallinen aviomies, sitten oma käsi ja mielessä toinen mies.

Kuivattuani itseni pukeudun mustaan, istuvaan jakkupukuun, polvipituiseen hameeseen ja valkoiseen paitaan. Vedän sukkahousut jalkaani, astun korkokenkiin ja kokoan hiukseni huolelliselle nutturalle. Peilistä katsoo osakas Laura Merisalo. Kukaan toimistolla ei arvaa, että hetki sitten sormetin itseäni mieheni sperma pillussani.

Markus kaataa kahvia keittiössä. Suutelen häntä poskelle.

”Nähdään illalla.”

”Onnea kokouksiin, osakas Merisalo.”

Hymyilen. Jos vain tietäisit.

Astun ulos kotitaloni portista ja lähden kävelemään Ullanlinnasta kohti Eteläesplanadia. Aamu on viileä, ja merituuli tuntuu kasvoilla. Korkokenkieni kopina seuraa minua korttelista toiseen. Matka on lyhyt; ehdin silti tuntea, kuinka aamun laiha tyydytys katoaa.

Toimiston lasiovet avautuvat edessäni. Borg, Lindholm & Merisalo. Vastaanottotiskin takana Siiri hymyilee leveästi.

”Hyvää huomenta, Laura! Kahvi on jo valmiina pöydälläsi.”

”Kiitos, Siiri. Näytät pirteältä tänään.”

Annan hänelle lämpimän mutta asiallisen hymyn ja jatkan kohti kulmahuonettani. Käytävällä vanhempi osakas Lindholm nostaa kahvikuppiaan.

”Laura, hei! Olitko eilen siinä EU-sopimuspalaverissa? Kuulin, että sait osapuolet takaisin pöydän ääreen.”

”Pelkkää valmistautumista”, vastaan kevyesti.

Työpöydälläni odottavat tietokone, muistilehtiöt ja päivän asiakirjat. Istun, avaan sähköpostin ja käyn läpi kalenterin: kymmeneltä uuden asiakkaan kokous, yhdeltä yrityskaupan aineiston läpikäynti. Vastaan kiireellisiin viesteihin, teen muistiinpanot ja merkitsen sopimusluonnokseen kohdat, joihin haluan palata.

Kaikki etenee niin kuin pitää.

Puoli kymmenen jälkeen ajatukseni karkaavat silti Aleksiin. Muistan hänen kätensä hiuksissani ja hotellihuoneen maton polvieni alla. Muiston mukana tulee tieto siitä, että näen hänet kohta. Pakotan katseeni takaisin sopimusluonnokseen.

Kahviautomaatilla Emilia pyytää neuvoa sopimuskiistaan. Kuuntelen, esitän kaksi tarkentavaa kysymystä ja neuvon häntä vastaamaan väitteisiin yksi kerrallaan.

”Kiitos. Tuo selkeytti paljon”, hän sanoo.

”Hyvä. Tuo luonnos minulle ennen kuin lähetät sen.”

Palaan työpöytäni ääreen ja luen asiakkaan aineiston loppuun. Kun kokous alkaa lähestyä, suoristan takkini ja tarkistan nutturan peilistä.

Istun pitkän neuvottelupöydän päässä, selkä suorana ja jalat ristissä. Edessäni ovat avoin kansio ja lasi vettä. Vastapäätä istuu kolme miestä: kaksi asiakkaan edustajaa ja Aleksi Virtanen, nelikymppinen osakas toisesta toimistosta. Leveät hartiat, lyhyt tumma parta ja katse, joka ei jätä minusta mitään piiloon.

Muiden nähden olemme kollegoita. Kahden kesken annan hänelle vallan, jota en luovuta kenellekään muulle.

”Merisalo, sinun kommenttisi vastuuvapauslausekkeesta?” Aleksi kysyy rauhallisesti.

Esitän näkemykseni selkeästi ja perustelen suositukseni. Samalla siirrän jalkani pöydän alla toisen nilkan taakse. Aleksi huomaa. Hänen suupielensä nykäisee tuskin havaittavasti.

Kyllä.

Hän esittää vastakysymyksen asiallisella äänellä. Vastaan heti. Katseemme viipyvät toisissaan sekunnin liian pitkään, ja sitten hänen sormensa käyvät leualla.

Merkki. Palaverin jälkeen kolmannen kerroksen miestenhuoneen esteetön koppi. Siellä ei ole kameroita.

Jatkan keskustelua sopimuksen ehdoista. Kukaan muu ei huomaa mitään.

Palaveri päättyy. Kättelyt, kiitokset, tuolien kolahdukset. Aleksi nousee viimeisenä, korjaa kravattiaan ja vilkaisee minua.

”Hyvä kokous, Merisalo. Jatketaan pian.”

”Ehdottomasti.”

Palaan omaan huoneeseeni, suljen oven ja katson kelloa. Viisi minuuttia. Otan puhelimen ja lähetän viestin.

”3 min.”

Vastaus tulee heti.

”Odotan.”

Jään seisomaan. Jos istun, en kuitenkaan malta odottaa kolmea minuuttia. Vedän kerran hitaasti henkeä ja lähden sitten käytävälle. Nyökkään vastaantuleville kollegoille, pysähdyn peilin eteen ja korjaan huulipunani.

Nyt.

Astun miestenhuoneeseen. Esteettömän kopin ovi on raollaan. Aleksi odottaa sisällä. Pujahtan koppiin, ja heti kun lukko naksahtaa, hän tarttuu hiuksiini ja painaa minut polvilleni.

”Suu auki, huora.”

Raaka sana osuu suoraan pilluuni. Avaan suuni, ja hän vetää vetoketjunsa auki. Puolikova, paksu kulli painuu huulieni väliin. Maistan ihon suolaisuuden. Yökkään, kun terska työntyy kurkkuuni, mutta en väistä. Aleksi pitää hiuksistani ja käyttää suutani rauhallisin, syvin työnnöin. Sylki valuu leukaani, silmäni vetistyvät.

Vihdoin.

Aleksi murahtaa tyytyväisenä ja työntyy syvemmälle.

”Hyvä tyttö. Pidä suusi auki.”

Hän vetää kullinsa ulos, läpsäyttää sillä poskeani ja nostaa minut hiuksista pystyyn. Aleksi kääntää minut kopin lavuaaria vasten. Otan käsilläni tukea sen reunoista ja työnnän takapuoleni häntä kohti.

Hän nostaa hameeni vyötärölle, vetää sukkahousut ja pikkuhousut reisieni puoliväliin. Kaksi sormea painuu sisääni.

”Sä olet jo ihan märkä. Oletko ajatellut tätä koko palaverin ajan?”

”Kyllä”, huokaisen käheästi.

Aleksi vetää sormensa pois ja asettaa paksun terskan pilluni suulle. Sitten hän työntyy sisään yhdellä voimakkaalla liikkeellä. Voihkaisen liian kovaa. Hän tarttuu lanteisiini ja alkaa panna minua kovin, syvin työnnöin. Hänen lantionsa läiskähtää persettäni vasten.

Katson peiliin. Huulipuna on levinnyt, suu jäänyt auki ja silmät puoliummessa. Arvostetusta juristista on jäljellä vain vaatteet. Juuri niin haluan.

”Kovempaa”, ulvahdan. ”Käytä minua.”

Aleksi naurahtaa matalasti ja kiihdyttää. Hänen toinen kätensä kiertyy kurkulleni ja puristaa sovitulla tavalla. Nautinto kiristyy alavatsassani, kasvaa vielä kahden rajun työnnön ajan ja repeää sitten auki. Pillu puristuu hänen kullinsa ympärille, ja jalkani alkavat täristä.

Aleksi ei hidasta. Hän pitää minut lavuaaria vasten ja jatkaa, kunnes työnnöt muuttuvat lyhyiksi ja hänen hengityksensä särkyy korvani juuressa.

”Mä tulen ihan just.”

”Täytä mut”, sähisen.

Hän puristaa lanteitani, työntyy vielä kerran pohjaan ja purkautuu sisääni. Tunnen kuuman sperman sykäykset, kun hän työntää vielä muutaman kerran.

Aleksi vetäytyy hitaasti. Spermaa valuu heti reidelleni. Hän nostaa pikkuhousuni takaisin, sitten sukkahousut niiden päälle. Märkä kangas painuu tiukasti pilluani vasten.

”Pidä ne jalassa koko päivän. Haluan tietää, että kävelet kokouksesta toiseen mun siemenet pöksyissäsi.”

Hän suutelee niskaani kevyesti, sulkee vetoketjunsa ja lähtee kopista. Odotan oven sulkeutumista ennen kuin lasken hameenhelman alas. Tasoitan hengitystäni ja korjaan meikkini niin hyvin kuin pystyn.

Kun astun käytävälle, vastaantulija nyökkää kohteliaasti. Hymyilen hänelle viileästi.

Olen tyytyväinen. Taas hetken aikaa.