Kuntoilua ja käsihoitoa

Vein Herran Hannan personal traineriksi ja jäin itse yläkertaan haastattelemaan Akia. Illan aikana kumpikin mies sai tilaisuuden osoittaa käytännössä, mitä osasi.

Sisältömerkintä: Cuckold-fantasia, eksplisiittinen seksuaalinen sisältö, käsin hyväily ja muualla tapahtuneeseen seksiin viittaaminen.

Hanna avasi oven ennen kuin ehdin soittaa kelloa toisen kerran.

Hän oli vaihtanut viime tapaamisen neulemekon mustiin trikoisiin ja vaaleaan urheilutoppiin. Trikoiden vyötärö nousi korkealle, ja tiukka kangas piirsi esiin reisien ja pakaroiden muodot. Toppi piti silikonirinnat paikoillaan luultavasti paremmin kuin mikään luonnonlaki olisi pystynyt. Hiukset oli sidottu poninhännälle ja huulet kiilsivät. Pitkät rakennekynnet eivät näyttäneet erityisen käytännöllisiltä salilla.

Hanna vilkaisi minua nopeasti ja siirsi sitten huomionsa Herraan.

– Sinä olet varmaan se personal trainer.

– Siltä näyttää, Herra sanoi.

Hän ei ojentanut kättään eikä alkanut esitellä pätevyyttään. Hän katsoi Hannaa yhtä avoimen arvioivasti kuin oli hetkeä aikaisemmin katsellut taloa auton ikkunasta.

Hanna suoristi selkäänsä. Liike nosti rintoja ja sai vyötärön näyttämään kapeammalta. Se saattoi olla vaistonvaraista. Luultavasti ei ollut.

Aki tuli eteiseen olohuoneen puolelta. Hän kätteli meitä kumpaakin ja otti takkini kuten edelliselläkin kerralla. Herra piti omaa takkiaan kädessään, kunnes Aki osoitti naulakon.

– Tervetuloa. Kahvia on valmiina.

– Harjoituksen jälkeen, Herra sanoi.

Hanna katsoi häntä uudella kiinnostuksella. Herra oli vain kieltäytynyt kahvista, mutta saanut sen kuulostamaan ensimmäiseltä ohjeelta.

– Oletko lämmitellyt? hän kysyi.

– Ajattelin, että katsot ensin salin.

– Hyvä. Näen samalla, miten liikut kylmiltään. Näytä tietä.

Hanna kääntyi heti kohti alakertaan johtavia portaita. Herra katseli hänen selkäänsä, ja katse viipyi pakaroissa. Aki seisoi vieressäni ja katsoi vuoroin Hannaa ja Herraa.

– Minun piti tehdä Akille vielä täydentävä haastattelu, sanoin. – Me voimme hoitaa sen sillä aikaa.

– Sopii, Hanna vastasi katsomatta enää meihin. – Sali on tuolla alhaalla.

– Mene vain, Herra sanoi.

Hanna pysähtyi ylimmälle askelmalle ja vilkaisi häntä olkapäänsä yli. Sitten hän lähti alas Herra perässään. Askeleet vaimenivat, ja alakerran ovi sulkeutui. Yläkerrassa tuli hiljaista.

Aki jäi katsomaan suljettua ovea.

– Hän on aika vähäpuheinen.

– Silloin, kun asia ei vaadi enempää puhetta.

– Hanna pitää siitä.

– Senkin minä huomasin.

Aki naurahti, mutta hänen hartiansa eivät rentoutuneet. Hän ohjasi minut olohuoneeseen ja kysyi kahvista. Otin kupillisen. Hän kaatoi myös itselleen. Kuppi jäi hänen käteensä, mutta hän ei näyttänyt muistavan juoda.

Istuin sohvalle, jolla Hanna oli istunut ensimmäisen haastattelun aikana. Aki asettui vastapäiseen nojatuoliin. Asetin nauhurin pöydälle ja avasin muistikirjan.

Varmistin vielä, että haastattelun sai keskeyttää, suorat lainaukset tarkistettaisiin ja tunnistettavat yksityiskohdat jäisivät julkaisematta. Aki vahvisti myös nauhoitusluvan, ja kytkin nauhurin päälle.

– Miltä sinusta tuntui, kun Hanna lähti alakertaan hänen kanssaan?

Aki katsoi nauhuria, sitten ovea.

– Vähän siltä kuin olisin lähettänyt vaimoni treffeille oman talomme alakertaan.

– Lähetitkö sinä?

– En. Sinä toit miehen ja Hanna lähti hänen mukaansa. Minä lähinnä päästin irti ovenkahvasta.

Kirjoitin lauseen muistiin.

– Onko sillä erolla sinulle merkitystä?

– On. Jos olisin etsinyt miehen ja sopinut kaiken valmiiksi, ohjaisin tätä edelleen itse. Nyt en edes tiedä, mitä he tekevät ensimmäisenä.

Alakerrasta kuului vaimea metallinen kolahdus. Aki nosti katseensa. Ääni saattoi tulla levypainosta tai taljalaitteesta; sen enempää en pystynyt päättelemään. Aki jäi kuuntelemaan.

– Mitä kuvittelet heidän tekevän? kysyin.

– Herra varmaan katsoo, miten Hanna kyykkää.

– Ja sen jälkeen?

Aki hymyili hieman vaivaantuneena.

– Se riippuu siitä, kuinka tarkasti hän katsoo.

– Sano vain suoraan.

– Kuvittelen hänen seisovan Hannan takana. Korjaavan asentoa käsillään. Ehkä hän koskee lantioon tai reisiin vähän pidempään kuin olisi liikkeen kannalta tarpeen. Hanna huomaa sen eikä väistä.

– Kiihottaako sinua enemmän se, mitä Hanna voi saada häneltä, vai se, ettet sinä ole siellä?

Aki mietti ja vilkaisi portaita. Alakerrasta ei kuulunut enää mitään.

– Hannan nautintoa olisi kiihottavaa katsella. Mutta nyt istun tässä, ja he tekevät tuolla mitä tekevät. En näe Hannan kasvoja enkä tiedä, missä vaiheessa he ovat. Juuri se tuntuu erilaiselta.

– Voisit kävellä portaat alas.

– Voisin. Mutta sitten menisin sinne vahtimaan.

Hän nosti kahvikupin huulilleen. Kahvi oli ehtinyt jäähtyä, mutta hän joi sitä silti.

– En minä halua kadota tästä kokonaan, hän jatkoi. – Haluan olla sivussa, mutta Hanna tietää minun olevan täällä, ja minä tiedän hänen olevan siellä. Se on silti meidän yhteinen juttumme. Jos hän vain pettäisi minua salaa, en olisi mukana edes näin.

– Mikä on sinun paikkasi juuri nyt?

– Odottaa. Kuvitella. Olla menemättä katsomaan, vaikka haluaisin.

Hän sanoi sen ilman itsesääliä.

– Entä jos siellä ei tapahdu mitään muuta kuin treeni? kysyin.

– Sitten olen kiihottunut siitä, että siellä olisi voinut tapahtua enemmän.

– Pettyisitkö?

– Vähän. Mutta en Herraan enkä Hannaan, jos hän ei vielä halua. Pettyisin lähinnä siihen, että olin taas ehtinyt kuvitella liikaa.

Alakerrasta kuului Herran ääni, mutta erotin vain lauseen lopun.

– Vielä kolme.

Hanna vastasi jotakin, josta en saanut selvää. Sävy kuulosti vastahakoiselta. Sitten kuului kolme kolahdusta tasaiseen tahtiin. Sen jälkeen tuli hiljaista.

Akin farkkujen etumuksessa näkyi nyt selvä pullotus. Hän pysyi paikoillaan ja katsoi minua silmiin, kun nostin katseeni takaisin hänen kasvoihinsa.

– Tuntuuko nololta istua siinä? kysyin.

– Ei sinun kanssasi enää.

– Miksi ei?

– Sinä et yritä lohduttaa minua.

– Mistä minun pitäisi lohduttaa?

– Siitä, että vaimoni lähti toisen miehen kanssa alakertaan ja minulla seisoo sen takia.

– Sinähän halusit juuri sitä.

– Niin. Useimmat ihmiset silti etsisivät tästä jonkin ongelman.

Kirjoitin vastauksen lähes kokonaan. Aki odotti, kunnes kynäni pysähtyi. Hänen katseensa viipyi kädessäni ja nousi sitten kasvoihini.

– Sanoit viimeksi, että haluat tulla vähän mustasukkaiseksi, sanoin. – Miltä se tuntuu nyt?

Aki hengitti hitaasti ulos.

– Mietin koko ajan, koskeeko Herra Hannaan. Toivon, että koskee, ja se myös vähän kirpaisee. Jos kuulisin Hannan nauravan, saattaisin olla hetken vihainen siitä, että toinen mies sai hänet nauramaan noin. Sitten kiihottuisin siitäkin.

– Entä jos hän tulee ylös ja sanoo haluavansa Herran uudestaan?

– Luulen, että se olisi helpotus.

– Helpotus?

– Silloin tietäisin, että Hanna haluaa häntä itse. Hän ei vain suostunut kokeilemaan tätä minun takiani.

– Vaikka se tarkoittaisi, ettei hän tarvitse sinua siihen?

Aki vilkaisi ovea ja puristi kahvikupin korvaa.

– Varsinkin silloin. Minä haluan olla hänen miehensä. En minä halua olla jokaisen hänen saamansa orgasmin välttämätön tekninen edellytys.

Kirjoitin lauseen muistiin. Se kertoi Akista enemmän kuin ensimmäisen tapaamisen puhe pienestä kullista.

Kysyin vielä, mitä hän haluaisi kuulla Hannalta jälkikäteen. Aki sanoi haluavansa nähdä tämän ensin. Yksityiskohtia hän ehkä kyselisi myöhemmin, jos siltä tuntuisi.

– Jos hän tulee tyytyväisenä takaisin, minä tiedän jo olennaisen, Aki sanoi.

– Haluaisitko joskus olla samassa huoneessa?

– Haluaisin. Aluksi katsoisin. Voisin auttaa, jos minua pyydetään, mutta en tarvitse mitään tehtävää vain siksi, etten tuntisi itseäni ylimääräiseksi.

– Ja jos tunnet?

– Sitten se kuuluu asiaan.

– Haluatko Hannan vertaavan sinua Herraan?

Aki katsoi minua hetken ennen kuin vastasi.

– Haluan, kunhan hän sanoo, mitä oikeasti ajattelee. Jos Herra on isompi, voimakkaampi tai parempi panemaan, haluan kuulla sen. Muuten minä vain arvaan, mitä Hanna jättää kertomatta säästääkseen minua. Se olisi pahempaa kuin suora vastaus.

– Entä jos vastaus satuttaa?

– Sitten se satuttaa. En silti halua, että Hanna vähättelee nautintoaan säästääkseen minua.

Hän vilkaisi taas alakerran ovea. Sieltä kuului vaimea tömähdys. En pystynyt päättelemään, mikä sen aiheutti. Akin reisi jännittyi.

– Luotatko Herraan? kysyin.

– En vielä. Tapasin hänet vartti sitten.

– Miksi päästit Hannan silti hänen kanssaan kahdestaan?

– Luotan sinuun.

Vastaus tuli niin suoraan, että kynäni pysähtyi.

– Mihin tarkalleen?

– Ettet olisi tuonut tänne miestä, joka kuuntelee vain Hannaa tai itseään. Viimeksi Hanna oli vastaamassa minunkin puolestani, mutta sinä kysyit minulta. Annoit minun puhua. Ajattelin, että Herra osaa myös kuunnella minua.

Sen minä Herrasta tiesinkin. Hän kuunteli myös silloin, kun johti tilannetta. Aki ei olisi hänelle pelkkä este matkalla Hannan luo. En silti aikonut antaa Herrasta takuuta kuin olisin myymässä käytettyä autoa.

– Minä tiesin, kenet toin, sanoin. – Sinä ja Hanna päätätte silti itse, mitä hänen kanssaan tapahtuu.

– Niin minä tämän ymmärsin.

Aki nojasi selkänojaan. Hänen ilmeensä rentoutui hieman.

Nauhurin punainen valo paloi pöydällä. Alakerta pysyi hiljaisena niin pitkään, että Aki vilkaisi kelloaan. Hän ei kuitenkaan noussut.

Kysyin vielä, mitä hän oli ajatellut Herran katsoessa Hannaa eteisessä.

Aki hymyili ennen kuin vastasi.

– Että sinä tiesit täsmälleen, kenet toit tänne.

– Tiesin minä.

– Ja että Hanna halusi häntä jo eteisessä.

– Uskotko niin?

– Tunnen vaimoni.

Suljin muistikirjan ja sammutin nauhurin. Aki seurasi, kun sujautin kynän kuminauhan alle ja panin muistikirjan sekä nauhurin laukkuuni.

– Saitko tarpeeksi? hän kysyi.

– Artikkelia varten sain.

Aki nyökkäsi. Hän laski kupin pöydälle ja hieraisi kämmeniään yhteen. Katsoin hänen käsiään tarkemmin. Rakennusalan yrittäjän kädet olivat suuret mutta eivät karkeat. Kynnet olivat lyhyet, sormet suorat ja rystysissä näkyi pari vanhaa arpea.

Hän huomasi katseeni ja lopetti liikkeen.

– Saanko sanoa yhden asian, joka ei liity artikkeliin?

– Saat.

– Olen minä kuvitellut sinuakin.

Hän sanoi sen kömpelösti mutta katsoi minua suoraan. Puna nousi hänen kaulaltaan poskilleen.

– Minua ja Hannaa? kysyin.

– Sitäkin. Mutta tarkoitin nyt minua ja sinua.

– Olet kuvitellut panevasi minua.

– Olen.

Hänen vaimonsa oli alakerrassa miehen kanssa, jonka minä olin tuonut paikalle. Aki istui edessäni kulli kovana farkkujensa alla ja kertoi haluavansa minua. Ajatus hänen päästämisestään sisääni houkutti hetken. En kuitenkaan halunnut sitä tarpeeksi.

– Ei, sanoin.

Aki nyökkäsi heti.

– Selvä.

Pidin hänen tavastaan hyväksyä vastaus.

– Saanko kysyä jotakin muuta? hän sanoi.

– Saat kysyä.

– Saisinko tuottaa sinulle nautintoa muuten? Suulla tai käsillä. Sinun ei tarvitsisi tehdä minulle mitään.

Olin odottanut hänen pyytävän seuraavaksi jotakin itselleen. Hän tarjosikin nautintoa minulle vaatimatta vastapalvelusta. Se yllätti minut. Katsoin hänen käsiään uudelleen. Alakerrasta ei kuulunut mitään. Tunsin lämmön reisieni välissä ja huomasin haluavani kokeilla, miltä nuo kädet tuntuisivat minussa.

– Käsillä, sanoin.

Aki veti henkeä.

– Oletko varma?

– Olen. Pienimunaiset miehet ovat tunnetusti hyviä käsi- ja suupelissä. Jollakin tavallahan lajinkehityksen on täytynyt pitää teidät mukana.

Hän naurahti, tällä kertaa aidosti.

– Yritän olla pilaamatta teoriaa.

– Älä yritä liikaa. Se on kuulemma sinun helmasyntisi.

Nousin sohvalta. Tumma, polviin ulottuva kietaisumekkoni oli työpäivää varten, mutta sopi tähänkin tilanteeseen paremmin kuin farkut. Työnsin peukalot pikkuhousujen vyötärön alle ja vedin ne rauhallisesti alas. Aki seurasi liikettä tuolissaan.

Astuin niistä ulos ja laskin ne laukkuni päälle.

– Siirry sohvalle, sanoin.

Aki nousi nojatuolista ja istui siihen kohtaan, josta olin juuri noussut.

– Sinä jäät siihen, sanoin.

– Hyvä.

Istuin hänen syliinsä selkä häntä vasten. Hän siirsi kätensä sivuun ja antoi minun asettua kunnolla reisilleen. Farkkujen alla oleva erektio painui takapuoltani vasten. Tunsin sen selvästi, kun etsin mukavaa asentoa hänen sylissään.

Levitin polviani sen verran, että mekon helma nousi reisille.

– Saat aloittaa.

Aki laski toisen kätensä vyötärölleni ja antoi sen liukua hitaasti vatsan yli. Toinen jäi reidelleni. Hän hyväili minua hetken kankaan läpi ennen kuin kysyi:

– Saanko suudella kaulaa?

– Saat.

Hänen huulensa koskettivat kaulaani korvan alapuolelta. Ensimmäinen suudelma oli kevyt, melkein varovainen. Seuraavassa oli enemmän painetta, ja käänsin päätäni hieman antaakseni hänen suulleen tilaa.

Reidelläni levännyt käsi siirtyi mekon helman alle. Sormet kulkivat sisäreittä pitkin ja pysähtyivät juuri ennen pilluani.

– Jatka, sanoin.

Ensimmäinen kosketus pilluun oli hidas. Aki veti kahta sormea pitkin pilluani ja levitti kosteutta ennen kuin koski klitorikseen. Olin märkä, mutta hän piti kosketuksen vielä kevyenä. Sormet kiersivät klitoristani, ja Aki seurasi hengitystäni poski aivan korvani vieressä.

Nojauduin enemmän häntä vasten. Aki kietoi toisen käsivartensa ympärilleni ja laski kämmenensä rinnalleni. Peukalo löysi nännin mekon kankaan läpi. Hän puristi rintaa juuri sen verran, että tunsin otteen, ja jatkoi samaan aikaan toisella kädellä jalkojeni välissä.

– Osaat sinä ainakin aloittaa, sanoin.

– Hanna ei pidä hosumisesta.

– Minä en ole Hanna.

– Sen minä huomaan.

Hän työnsi kaksi sormea hitaasti sisääni. Lantioni kallistui vaistomaisesti eteenpäin. Aki pysähtyi hetkeksi, antoi minun totutella ja veti sormet sitten melkein ulos ennen seuraavaa työntöä. Peukalo jatkoi hyväilyä ulkopuolella, kun hän haki sormillaan sopivaa kulmaa sisältä.

Hänen kätensä olivat paremmat kuin olin odottanut. Kaikki liikkeet eivät osuneet heti kohdalleen, mutta Aki huomasi pienetkin reaktioni ja mukautti kosketustaan. Kun hengitykseni syveni, hän jatkoi. Jos paine kävi liian kovaksi ja reiteni jännittyivät, hän kevensi otetta. Minun ei tarvinnut opettaa hänelle koko kehoani yhdellä kertaa.

– Pienimunaisen miehen harjoitellut kädet, sanoin.

Aki nauroi hiljaa kaulaani vasten. Sormet jatkoivat samassa rytmissä.

– Otan tuon kehuna.

– Kannattaa ottaa silloin, kun sellaisen saa.

Hän suuteli kaulaani uudelleen. Rintaani pitelevä käsi siirtyi mekon pääntien alle. Ohjasin sen itse paljaalle iholle. Aki sulki kämmenensä rinnalleni ja pyöritti nänniä sormiensa välissä samaan aikaan, kun hänen toinen kätensä jatkoi alempana.

Mekon helma oli noussut vyötärölleni. Istuin hänen sylissään pillu paljaana ja kuulin oman hengitykseni hiljaisessa olohuoneessa. Akin erektio tuntui edelleen takapuoltani vasten farkkujen läpi.

– Sinulla on hyvä pillu, hän sanoi käheästi.

– Niin minulle on kerrottu.

Hän työnsi sormensa taas syvälle ja taivutti niitä. Olin juuri sanomassa jotakin, mutta sanat jäivät kurkkuuni.

– Tiukka, Aki jatkoi. – Tiukempi kuin Hannan.

Aki käytti vaimonsa pillua vertailukohtana samalla häpeilemättömyydellä, jolla Hanna oli puhunut hänen kullistaan. Tässä talossa intiimeimmätkin mitat olivat ilmeisesti yhteistä tietoa.

– Sanotko tuon kaikille naisille, joita sormetat Hannan ollessa alakerrassa toisen miehen kanssa?

– Ensimmäiselle vasta.

– Otos on vielä pieni.

Aki lisäsi painetta peukalollaan, ja vedin terävästi henkeä. Nostin toisen käteni hänen niskaansa ja ohjasin toisella hänen rannettaan. Hän ymmärsi suunnan pienestä liikkeestä ja siirsi sormiaan hieman ylemmäs.

– Tuossa, sanoin.

Hän pysyi siinä.

Nautinto voimistui nopeammin kuin olin odottanut. Olin ollut kiihottunut jo haastattelun aikana, ja nyt Akin suudelmat niskassa, käsi rinnallani ja liike pillussani veivät minut lähelle orgasmia. Painoin pääni hänen olkapäälleen ja suljin silmäni.

– Älä vaihda mitään.

– En vaihda.

Hänen äänensä värisi enemmän kuin kätensä. Pidin siitä. Tunsin jännityksen hänen reisissään ja kovan erektion takapuoltani vasten, mutta hän jatkoi hyväilyä samalla rytmillä.

Lantioni alkoi liikkua hänen kättään vasten. Aki seurasi liikettä niin, että kosketus pysyi tasaisena, ja antoi minun määrätä vauhdin. Puristin hänen rannettaan. Mekon pääntie oli valahtanut alas toiselta rinnalta, ja Aki piteli nänniä sormiensa välissä.

Orgasmi nousi nopeasti syvältä vatsasta. Reiteni kiristyivät Akin käden ympärille, ja lakkasin hetkeksi välittämästä siitä, miltä näytin hänen sylissään. Pilluni puristi hänen sormiaan. Pääni painui hänen kaulaansa vasten. Voihkaisin ääneen enkä yrittänyt hillitä itseäni. Aki jatkoi samalla paineella, kunnes kouristus muuttui liian teräväksi.

– Nyt riittää, sanoin.

Hänen kätensä pysähtyi heti. Sormet jäivät hetkeksi sisääni liikkumatta ja vetäytyivät sitten hitaasti. Rintaani pidellyt käsi hellitti. Aki painoi vielä yhden suudelman kaulalleni.

Istuin hänen sylissään ja odotin, että hengitykseni tasaantui. Alakerrasta ei kuulunut vieläkään mitään. Vasta nyt aloin taas miettiä, mitä Hanna ja Herra tekivät.

– Kiitos, sanoin.

– Ole hyvä.

Akin vastaus oli yhtä kohtelias kuin silloin, kun hän oli tarjonnut minulle kahvia. Se nauratti minua. Nousin varovasti hänen sylistään ja vedin mekon helman alas. Aki piti kätensä omilla reisillään. Farkkujen etumus oli edelleen kireä.

Puin pikkuhousut takaisin jalkaani. Aki seurasi sivusta ja veti kerran syvään henkeä.

– Sinä näytät tyytyväiseltä, sanoin.

– Olen. Sain tuottaa sinulle orgasmin samalla, kun Hanna on alakerrassa Herran kanssa. En tunne jääneeni tappiolle.

Vastapalveluksesta hän ei kysynyt.

– Ehkä löysit sitten oman paikkasi täksi illaksi, sanoin.

– Ehkä. En silti tiedä, mitä alakerrassa tapahtui.

– Kohta tiedät ainakin sen, miltä Hanna näyttää sen jälkeen.

– Saatan harkita sitä yhdyntää joskus myöhemmin, sanoin. – Se ei ole lupaus.

– En ota sitä lupauksena.

– Hyvä.

Suoristin mekon ja tarkistin hiukseni puhelimen pimeästä näytöstä. Aki nousi sohvalta ja kävi keittiössä pesemässä kätensä. Join loput jäähtyneestä kahvistani. Kun hän palasi olohuoneeseen, laskin kupin pöydälle.

– Mennäänkö katsomaan, onko Hanna vielä hengissä? kysyin.

Aki hymyili.

– Luulen, että on. Hiljaisuus vain huolestuttaa enemmän kuin äänet.

Laskeuduimme portaat vierekkäin. Kuntosalin ovi oli raollaan ja valot päällä. Huoneessa ei ollut ketään. Painot oli otettu tangosta ja jätetty lattialle. Säädettävän penkin selkänoja oli laskettu alas, ja yhden käsipainon vieressä lojui Hannan hiuslenkki.

Suihkutilasta kuului veden kohinaa.

Aki pysähtyi kynnykselle. Katsoimme toisiamme ja jatkoimme sitten käytävää pitkin. Saunan ovi oli auki. Poreammeen reunalle oli jätetty Hannan urheilutoppi ja trikoot. Herran paita riippui pyyhekoukusta. Lattian kuivalla reunalla, aivan roskakorin vieressä, kiilsi avattu kondomikääre.

Suihkutilan lasiseinän takana Hanna seisoi selkä meihin päin täysin alastomana. Märät hiukset riippuivat hartioilla. Pakaroissa näkyi pari punaista sormenjälkeä ja toisen reiden sisäpinnalla tummentuva painauma. Herra seisoi hänen takanaan yhtä alasti ja levitti saippuaa rauhallisin vedoin Hannan kyljille. Hanna nojasi häneen raukeana, aivan kuin läheisyys olisi ollut hänelle jo tuttua.

Hanna huomasi meidät peilistä. Hän ei säpsähtänyt eikä yrittänyt peittää itseään.

– Teillä kesti, hän sanoi.

– Haastattelussa tuli muutama lisäkysymys, vastasin.

Aki katsoi vaimonsa peilikuvaa. Hänen katseensa kulki märistä hiuksista Herran käteen, Hannan rinnoille ja reisien väliseen punerrukseen. Hänen ilmeessään näin kiihotusta ja helpotusta, mutta luulin tunnistavani myös hämmentynyttä mustasukkaisuutta.

– Oliko hyvä treeni? hän kysyi.

Hanna hymyili hitaasti.

– Tehokas.

Herra sammutti suihkun. Hän pyyhkäisi veden silmiltään ja katsoi Akia lasiseinän yli.

– Vaimossasi on hyvät ajo-ominaisuudet. Kiihtyy nopeasti, kun kuljettaja tietää, mitä tekee.

Akin suupieli nytkähti. Repliikki näytti sekä kirpaisevan että kiihottavan häntä.

– Siltä näyttää, hän sanoi.

Hanna kääntyi Herran käsivarsien välissä ja otti saippuan tämän kädestä. Hän alkoi saippuoida Herran rintakehää yhtä mutkattomasti kuin tämä oli äsken saippuoinut häntä.

Minä seisoin Akin vieressä mekko taas siistinä ja pikkuhousut jalassa. Tunsin vielä pieniä jälkisupistuksia. Hanna näytti saaneen alakerrassa kaiken, mitä oli lähtenyt hakemaan, ehkä enemmänkin. Aki katseli häntä tyytyväisenä, ja minäkin olin saanut illasta enemmän kuin haastatteluaineistoa.

Herra oli tullut taloon valmentamaan Hannaa. Yläkerrassa Aki oli samalla todistanut, että hän hallitsi ainakin käsityöt. Kun katsoin nelikkoamme suihkutilan kosteassa valossa, en löytänyt illasta yhtäkään tyytymätöntä asiakasta.