Märkä-Maija

Olin viettänyt perjantain tavalla, jota en olisi tunnustanut kenellekään kasvotusten.

Olin katsonut pornoa, työntänyt käden pikkuhousuihini ja saanut itseni laukeamaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla olin käyttänyt sormia, toisella pientä vibraattoria ja kolmannella molempia, koska iltapäivällä kunnianhimo oli jo korvannut nautinnon. Silti makasin illalla sängyllä levottomana ja mietin, miten epäreilua oli, että ihminen saattoi olla yhtä aikaa aivan loppuun runkattu ja seksin tarpeessa.

Oma käsi osasi kyllä asiansa. Siltä vain puuttui toinen ihminen.

Äiti katsoi olohuoneessa televisiota, ja minä avasin läppäriltä Suomi24-chatin. Olin käynyt siellä muutaman kerran aiemminkin. Tavallisesti ehdin kirjoittaa ikäni ja paikkakuntani ennen kuin joku kysyi rintojeni kokoa, lähetti puhelinnumeronsa tai tarjoutui tulemaan autolla lähimmälle huoltoasemalle.

Sinä iltana keskustelulistassa näkyi nimimerkki Herra.

Herra: Oliko sinulla hyvä perjantai?

Kysymys oli niin tavallinen, etten vastannut heti. Odotin jatkoa, jossa hän kertoisi kullinsa mitan tai kysyisi, olinko märkä. Mitään ei tullut.

Maija18: Ihan laiska. Entä sulla?

Herra: Työt venyivät. Nyt kahvia ja surkea toimintaelokuva. Miten sinä laiskottelit?

Olisin voinut kirjoittaa kolmea orgasmia ja huonoa omaatuntoa. Kirjoitin sen sijaan:

Maija18: Olin vain kotona.

Herra: Kuulostaa välillä oikein hyvältä. Katsoitko mitään?

Kerroin yhdestä kauhuelokuvasta, jonka olin jättänyt kesken, koska sen päähenkilö oli mennyt kellariin yksin aivan kuin ei olisi koskaan nähnyt kauhuelokuvaa. Herra muisti vartin päästä elokuvan nimen, vaikka keskustelu oli ehtinyt kiertää musiikin, lemmikkien ja sen kautta, miksi olin ylipäätään chatissä.

Sitä en osannut kiertää yhtä näppärästi.

Maija18: Kai etsin seuraa.

Herra: Juttuseuraa vai seuraa, jonka kanssa ei tarvitse pitää vaatteita päällä?

Tuijotin kysymystä ja hymyilin. Siinä se viimein oli, mutta ei rumana kuvana eikä käskynä. Hän oli jättänyt minulle kaksi vastausta ja tilaa keksiä kolmannen.

Maija18: Ehkä jälkimmäistä. Mutta en tiedä.

Herra: Mitä et tiedä?

Maija18: Mitä uskaltaisin oikeasti tehdä.

Hän ei tarjoutunut päättämään puolestani. Hän kysyi, mitä olin tehnyt aiemmin ja mikä niissä kerroissa oli ollut hyvää. Jouduin miettimään jälkimmäistä aivan liian kauan.

Olin harrastanut seksiä kahdesti, kahden eri baarista löytyneen miehen kanssa. Kumpikin oli ollut muutaman vuoden minua vanhempi, kumpikin oli kysynyt ehkäisystä vasta housut riisuttuaan ja kumpikin oli lauennut ennen kuin olin ehtinyt ymmärtää, miksi elokuvissa ihmiset näyttivät pitävän yhdynnästä niin paljon. Ensimmäinen oli kysynyt, tulinko minäkin. Kun olin sanonut etten, hän oli vastannut, että ensi kerralla sitten.

Seuraavaa kertaa ei ollut tullut.

Kerroin Herralle lyhyemmän version. Hän kysyi, olinko koskaan saanut mieheltä suuseksiä tai ottanut ketään suuhuni.

Maija18: En kumpaakaan.

Herra: Haluaisitko?

Kirjoitin ensin kyllä, poistin sen ja kirjoitin ehkä. Poistin senkin.

Maija18: Olen miettinyt molempia aika paljon.

Herra: Niitä voisi kokeilla. Minua kiinnostaisi tietää, miltä ne sinusta tuntuvat.

Lause ei ollut erityisen runollinen. Juuri siksi uskoin sitä enemmän kuin väitettä siitä, että olin varmasti seksijumalatar, vaikka mies ei ollut nähnyt minusta edes kuvaa.

Herra kertoi olevansa kolmekymmentä, sinkku ja kokenut. Hän sanoi pitävänsä siitä, että nainen uskalsi kertoa halustaan, vaikka sanat tulisivat hitaasti. Kun kysyin, millaisista naisista hän piti, hän vastasi ensin, ettei hänellä ollut yhtä vartalomallia. Sitten hän lisäsi sivulauseessa pitävänsä kauniista alusvaatteista enemmän kuin olisi aikuiselle miehelle ehkä arvokasta myöntää.

Katsoin omaa peilikuvaani pimeästä ikkunasta. Väljä huppari, sotkuinen nuttura, pyöreät posket. Olin täyttänyt kahdeksantoista puoli vuotta aiemmin. Baareissa olin oppinut hakeutumaan nurkkapöytään ennen kuin muut ehtivät jättää minut sinne.

Chatissä minun ei tarvinnut nähdä, miten miehen katse muuttuisi, kun hän huomaisi vatsani.

Juuri siksi kirjoitin ennen kuin ehdin perua ajatuksen.

Maija18: Haluaisitko tavata tänään?

Kirjoituskupla ilmestyi heti ja katosi sitten. Sydämeni ehti lyödä kolme liian kovaa iskua.

Herra: Haluaisin. Sinäkö tosiaan haluat?

Maija18: En minä muuten olisi kysynyt.

Vasta lähetettyäni tajusin kuulostaneeni melkein itsevarmalta.

Koska asuin vielä kotona, kysyin, voisinko mennä hänen luokseen. Hän sanoi voivansa hakea minut ja ajaa aamulla takaisin. Ennen osoitteen vaihtamista pakotin itseni kirjoittamaan asian, joka oli sanottava nyt eikä hänen sohvansa reunalla.

Maija18: Minulla ei ole pillereitä. Enkä halua yhdyntää ekalla tapaamisella. Ne aiemmat kerrat eivät olleet kovin hyviä.

Vastaus tuli ilman taukoa.

Herra: Selvä. Ei yhdyntää.

Maija18: Vaikka jäisin yöksi.

Herra: Vaikka jäisit. Ei se velvoita sinua mihinkään.

Nielaisin. Sitten kirjoitin rohkeimman lauseeni siihen mennessä.

Maija18: Mutta suuteleminen, käsillä tekeminen ja ehkä molemminpuolinen suuseksi kiinnostavat.

Herra: Kuulostaa hyvältä. Jos et halua jotain, sanot vain. Minä sanon samoin.

Maija18: Käy, Herra.

Hän lähetti hymyilevän naaman ja kirjoitti lähtevänsä vartin kuluttua.

Vasta silloin ymmärsin, että minun piti pukeutua.

En vaihtanut hupparia enkä collegehousuja. Jos hän pettyisi jo nähdessään minut autosta, en ainakaan olisi käyttänyt tuntia yrittääkseni näyttää ihmiseltä, joka en ollut. Pakkasin reppuun hammasharjan, ylipitkän yöpaidan ja kahdet puhtaat pikkuhousut: yhdet aamua varten ja toiset varmuuden vuoksi. Vaihdoin jalkaani vaaleanpunaiset stringit, joiden etumukseen oli painettu pieniä valkoisia yksisarvisia.

Olin ostanut ne vitsinä. Nyt ne olivat jalassani, eikä naurattanut aivan samalla tavalla.

Herra odotti sovitussa paikassa tumman auton vieressä. Tunnistin hänet kuvasta, jonka hän oli lähettänyt ennen lähtöään: lyhyet hiukset, siisti parta ja hartiat, joiden vuoksi takki näytti vähän liian kapealta. Kun kävelin lähemmäs, hänen katseensa kävi kasvoissani ja vaatteissani. Valmistauduin siihen pieneen pettymykseen, jonka olin nähnyt ennenkin.

Hän hymyili.

– Moi, Maija. Olet tosi kaunis.

Pysähdyin niin äkkiä, että reppu valahti olkapäältä.

– Ai.

Se oli ensimmäinen kerta, kun mies sanoi minua kauniiksi. Nappasin repun takaisin ennen kuin se putosi ja lisäsin:

– Kiitos. Sinäkin olet ihan… onnistunut.

Herra nauroi, ja minäkin uskaltauduin nauramaan.

– Otan tuon kohteliaisuutena.

Autossa hän kysyi, saiko radiokanavan vaihtaa, ja antoi minun valita musiikin. Se oli pieni asia, mutta olin odottanut koko matkan jotakin vihjausta siitä, mitä tekisimme hänen luonaan. Sen sijaan puhuimme elokuvasta, jonka hän oli keskeyttänyt voidakseen lähteä hakemaan minua. Hän selitti juonen niin huonosti, että elokuvassa oli lopulta joko kolme terroristia tai yksi mies kolmessa peruukissa.

Asunto oli tavallinen kaksio, siisti olematta esittelyasunto. Eteisessä oli liian monta kenkäparia ja olohuoneen ikkunalaudalla viherkasvi, joka näytti käyneen läpi sodan.

– Mikä tuolle tapahtui? kysyin.

– Yritin hoitaa sitä.

– Niin pahasti?

– Googlen mukaan kastelin liikaa. Minun mielestäni se ei vain arvostanut huolenpitoa.

Riisuin kengät mutta en hupparia. Herra ei katsonut vatsaani eikä ehdottanut kierrosta makuuhuoneen kautta. Hän näytti kylpyhuoneen, toi minulle limsaa ja laittoi televisiosta elokuvan, jonka kumpikaan ei oikeasti halunnut nähdä.

Istuin sohvan toisessa päässä. Hän jätti väliimme ensin melkein kokonaisen istuintyynyn. Kun puoli tuntia oli kulunut, olin siirtynyt vahingossa lähemmäs niin monta kertaa, että polvemme koskettivat.

Ajattelin yksisarvisia.

Herrakin oli ajatellut pikkuhousuja. Hän oli sanonut sen chatissä suoraan, mutta nyt asia tuntui mahdottomalta ottaa puheeksi.

– Sinä sanoit aiemmin yhdestä jutusta, aloitin.

Herra vaimensi television.

– Sanoin aika monesta.

– Niin. Siitä, että pidät… tietyistä vaatteista.

Hänen suupielensä nousi.

– Alusvaatteista?

– Niin, niistä.

– Muistan.

Hän ei pelastanut minua sen pidemmälle. Jouduin katsomaan häntä ja tekemään sen itse.

– Minulla olisi yhdet, jotka haluaisin näyttää sinulle.

Herra avasi suunsa ja sulki sen taas. Ehdin pelätä, että olin puhunut itseni nurkkaan, ennen kuin hän sai sanotuksi:

– Siis minulle? Nyt?

– Haluan. Tai siis minä ajattelin jo kotona, että haluan. Se… kiihottaa minua, jos mies pitää minua hyvännäköisenä niissä.

Viimeinen sana tuli melkein kuiskauksena. Herra nojasi kyynärpäät polvilleen. Hän katsoi minua niin pitkään, että puristin collegehousujen kangasta nyrkkiini.

– Hitto, hän sai sanotuksi. – Tuo on... aika helvetin hyvä idea. Sopiiko sinulle, että alan hyväillä itseäni, kun näytät ne?

Katsoin hänen farkkujensa etumusta. Pullotus näkyi jo. Siinä minä istuin hupparissa ja löysissä housuissa ja olin saanut miehen kysymään tuollaista.

– Sopii. Haluan nähdä.

Nousin seisomaan. Peukaloni takertuivat collegehousujen vyötäröön, enkä saanut niitä ensimmäisellä yrityksellä alaspäin. Herra ei kiirehtinyt. Työnsin housut viimein nilkkoihin ja astuin niistä ulos.

Vaaleanpunaiset yksisarvisstringit näyttivät hänen olohuoneessaan vielä naurettavammilta kuin kaupan sovituskopissa. Jäin seisomaan polvet melkein yhdessä ja hupparin helma juuri niiden yläpuolella.

Herra katsoi pitkään. Ei vain stringejä, vaan reisiäni, lantiotani ja kasvojani. Hänen kätensä laskeutui farkkujen päälle ja alkoi liikkua. Olin halunnut näyttää hänelle alusvaatteeni. Nyt en meinannut muistaa, kumman meistä piti katsella.

– Kymmenen pistettä.

– Montako oli jaossa?

– Kymmenen. Yksisarvisesta olisi voinut antaa yhden bonuspisteen, mutta kilpailun säännöt kieltävät sen.

Nauroin, ja polveni irtosivat toisistaan.

– Käännytkö? hän kysyi.

Käännyin hitaasti. Huppari peitti osan takapuolestani, joten nostin sen helmaa itse pari senttiä. En olisi uskonut uskaltavani. Vielä vähemmän olin uskonut nauttivani siitä, että seisoin melkein vieraan miehen edessä ja annoin hänen katsella.

– Takaa myös kymmenen, Herra sanoi. – Helvetti, Maija.

Vilkaisin olkani yli. Hänen kätensä liikkui yhä farkkujen päällä, mutta katse pysyi minussa. En ollut odottanut yksisarvisilta tällaista valtaa.

– Tämä ei ole tasapuolista, sanoin.

– Ei olekaan.

– Sinäkin riisut jotain.

Herra nousi. Hän veti t-paidan päänsä yli, ja minä unohdin hetkeksi, että olin muka ujo. Hänen vartalonsa oli juuri niin lihaksikas kuin takki oli vihjannut. Ei kuntosalijuliste, vaan lämmin, oikea mies, jonka rintakehällä kulki tummaa karvaa.

– Vielä, sanoin ennen kuin ehdin hävetä.

Hän avasi farkut ja riisui ne. Bokserien alle piirtyvä kulli oli niin suuri, että tuijotin aivan yhtä avoimesti kuin hän oli tuijottanut minua.

– Nytkö tasan? hän kysyi.

– Ehkä vähän sinun eduksesi.

– Tule lähemmäs ja tarkista.

Minä menin.

Ensimmäinen suudelma maistui limsalta ja jännitykseltä. Herra kosketti aluksi vain vyötäröäni hupparin päältä. Kun painoin itseäni häntä vasten, hänen kätensä liukuivat lantiolleni ja puristivat kevyesti. Kulli tuntui boksereiden läpi vatsaani vasten. Se oli paljon suurempi kuin kummallakaan aiemmalla miehellä, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että onneksi olin jo kieltänyt yhdynnän.

Minun teki mieli tarttua siihen heti ja katsoa, saisinko Herran taas sanattomaksi.

Suutelin häntä uudestaan ja työnsin käteni hänen rintakehälleen. Lihas liikkui kämmeneni alla. Herra kumartui kaulalleni, ja hänen partansa raapi ihoa juuri sen verran, että nostin leukaani antaakseni lisää tilaa.

– Saanko koskea pikkuhousujen päältä? hän kysyi.

– Saat.

Hänen sormensa kulkivat vatsani alta vaaleanpunaiselle kankaalle. Jo ensimmäinen painallus sai minut vetämään henkeä. Stringit olivat kastuneet jo ennen kuin olin riisunut housut, eikä asiaa voinut peittää. Herra hymyili suutani vasten.

– Täällähän on ihan Märkä-Maija.

Nimi oli niin typerä, että sen olisi pitänyt pilata tunnelma. Sen sijaan nauroin hänen huuliaan vasten ja levitin jalkojani.

– Sinun syytäsi, sanoin.

– Otan vastuun.

Suljin käteni hänen kullinsa ympärille bokserien läpi. Herra veti henkeä kesken suudelman ja työnsi lantiotaan kättäni vasten. Kokeilin uudestaan. Hän ehti hymyillä, ennen kuin minun oli puristettava huulia yhteen hänen sormiensa takia.

Hän hieroi minua kankaan läpi hitaasti, kuunnellen hengitystäni. Minun käteni liikkui samaan aikaan hänen boksereillaan. Kun nostin lantiota hänen kättään vasten, hän lisäsi painetta. Sitten sormet pysähtyivät pikkuhousujen reunaan.

– Saanko niiden alle?

– Saat.

Hän ei riisunut niitä. Käsi liukui sivusta kankaan alle ja löysi märkyyteni. Henkäisin ääneen, kun yksi sormi kulki pilluni raon läpi ja palasi klitorikselle. Oma käteni pysähtyi hetkeksi hänen ympärilleen. Hän liikkui sitä vasten, ja minä jatkoin, vaikka hänen kosketuksensa vei ajatukset muualle. Olin koskettanut itseäni koko päivän, mutta toisen ihmisen kädessä jokainen liike tuntui ennalta arvaamattomalta. Hän ei kiirehtinyt sisälleni. Hän kokeili painetta, hidasti, kun jännitin reisiäni, ja jatkoi samalla tavalla, kun työnsin lantiotani vastaan.

Pidin hupparin päällä. Herra ei yrittänyt nostaa sitä eikä kysynyt rinnoistani. Hän suuteli minua, piti toista kättään niskallani ja hyväili toisella niin pitkään, että käteni irtosi hänen boksereistaan. Tartuinkin hänen olkapäähänsä. En enää muistanut, miltä näytin.

– Juuri noin, hän sanoi käheästi.

Olin aikonut kestää kauemmin. Halusin näyttää, etten ollut aivan kokematon, vaikka olin kertonut olevani. Sitten hänen sormensa löysivät liikkeen, joka osui täsmälleen oikein, ja kaikki esittäminen katosi.

– Herra, minä…

– Anna tulla.

Orgasmi nousi liian nopeasti. Se puristi reiteni hänen kätensä ympärille ja sai minut hautaamaan kasvoni hänen kaulaansa. Vartaloni nyki vasten hänen sormiaan, ja päästin äänen, joka oli paljon korkeampi kuin yksikään yksin ollessani.

Kun pahin aalto hellitti, jäin roikkumaan häneen ja tunsin poskieni kuumenevan.

– Anteeksi. Tulin ihan heti.

Herra nosti leukaani niin, että jouduin katsomaan häntä.

– Hyvä tyttö.

Kaksi sanaa osui johonkin, jota en ollut tiennyt minussa olevan.

– Sano uudestaan, pyysin.

– Hyvä tyttö, Märkä-Maija.

Tällä kertaa hymyilin.

Istahdimme takaisin sohvalle. Jalkani tuntuivat vähän pehmeiltä. Herra oli yhä kovana boksereissaan, mutta hän ei vetänyt kättäni itseensä eikä vihjannut, että nyt olisi minun velvollisuuteni tehdä jotakin.

– Kiitos, sanoin. – Se tuntui... no, kuulit varmaan.

– Kuulin kyllä.

Muistin, miten hänen hengityksensä oli muuttunut oman käteni alla. Halusin kuulla sen uudestaan.

– Minä haluaisin kokeilla sitä toista asiaa, sanoin.

– Sitä chatissä mainittua?

– Niin. Sitä.

Hän odotti, ja jouduin sanomaan sen itse.

Nielaisin ja katsoin pullotusta hänen sylissään.

– Haluaisin ottaa sinulta suihin.

– Ei sinun tarvitse tehdä sitä kiitokseksi.

– Tiedän. Minua kiinnostaa, miltä se tuntuu. Ja haluan nähdä, saanko minä sinut yhtä sekaisin kuin sinä minut.

Herran nauru muuttui lopussa hengitykseksi, kun laskin käteni hänen reidelleen.

– No. Joo. Saat kokeilla.

Hän veti bokserit alas. Kulli ponnahti vapaaksi niin lähellä minua, että siirryin vaistomaisesti vähän taaksepäin. Olin nähnyt netissä suurempia, mutta ruudulla ei ollut lämpöä, painoa eikä miestä, joka seurasi ilmettäni.

– Se on aika iso, sanoin.

– On, hän myönsi. – Ota aluksi vain vähän. Käsi mukaan, jos haluat. Ja varo hampaita.

– En minä aikonut purra.

– Hyvä. Pidetään siitä kiinni.

Polvistuin sohvan eteen. Otin kullin käteeni, tunnustelin kovuutta ja vedin esinahan taakse. Terskaan nousi kirkas pisara. Nuolaisin sen pois varovasti. Maku oli mieto ja suolainen, ei lainkaan niin dramaattinen kuin olin kuvitellut.

Herran vatsalihakset jännittyivät.

Suljin huuleni terskan ympärille ja imin. Ensimmäinen liike oli kömpelö, toinen liian nopea. Kolmannella muistin käyttää kättä samalla, kun vedin suuni alemmas. Herra laski kätensä hiuksiini mutta ei painanut.

– Hitaammin, hän sanoi. – Odota, näytän.

Hän siirsi kätensä hiuksistani omani päälle ja ohjasi sitä pari hitaampaa vetoa. Sitten hän päästi irti. Jatkoin samaan tahtiin ja annoin kieleni kulkea varren alapuolta pitkin. Herra veti henkeä terävästi. Kokeilin samaa uudestaan, ja hänen kätensä palasi hiuksiini.

Katsoin ylöspäin. Herran pää oli painunut sohvan selkänojaan, mutta hän avasi silmänsä ja kohtasi katseeni.

Ajatus siitä, miltä näytin polvillani hänen edessään, sai uuden märän läikähdyksen pikkuhousuihini.

Pornossa olin nähnyt yhden tempun, jota en ollut uskonut tekeväni kenenkään nähden. Vedin suuni irti, sylkäisin varovasti hänen kullilleen ja kokeilin kädellä, miten märkyys muutti liikettä. Hawk tuah, päässäni välähti. Olin vähällä nauraa itselleni, mutta Herra kirosi ääneen ja veti vatsansa kireäksi.

Katsoin häntä alta kulmieni.

– Ei tuo ollut huono, hän sai sanotuksi.

– Sisäinen kommentaattorini on eri mieltä.

– Älä kuuntele sitä.

Tällä kertaa otin hänet suuhuni rauhallisemmin. En yrittänyt todistaa pystyväni kaikkeen, vaan seurasin hänen reaktioitaan. Kun imin kovempaa, hänen sormensa kiristyivät hiuksissani. Kun vein terskan syvemmälle, hänen reitensä jännittyivät. Löysin rytmin, jossa käteni hoiti sen osan, jota suuni ei ylettynyt ottamaan, ja ensimmäistä kertaa ymmärsin, miksi suihinotto saattoi olla nautinto myös tekijälle.

Herra kosketti olkapäätäni, ja pysähdyin.

– Tauko, hän sanoi käheästi. – Minulta loppuu kohta itsehillintä.

– Ja minulta ehkä leuka, tunnustin.

Nousin polviltani ylpeänä ja vähän helpottuneena. Suupieleni olivat märät. Pyyhkäisin niitä hupparin hihaan ennen kuin ehdin miettiä, oliko se eleganttia.

Herra veti bokserit jalkaansa ja kysyi, tulisinko parvekkeelle seuraksi. Hän poltti, minä en. Seisoin oven lähellä huppari päällä ja stringit jalassa, sillä collegehousut olivat jääneet sohvan viereen eikä kumpikaan ehdottanut niitä takaisin.

Yöilma viilensi kuumia poskia. Herra sytytti savukkeen ja vilkaisi minua savun lomasta.

– Haluatko palautteen?

– Tietenkin.

– Neljä ja puoli viidestä.

Tuijotin häntä.

– Ensimmäisestä suihinotostani?

– Joo. Käsi ja suu pelasivat yhteen. Katsekontaktista bonus. Alussa kiirehdit; siitä lähti puoli pistettä. Kun maltat hidastaa, saat täydet.

Yritin näyttää siltä kuin olisin suhtautunut arviointiin rauhallisesti. Hymy nousi väkisin.

– Neljä ja puoli, toistin.

– Oli se.

– Neljä ja puoli kelpaa kyllä. En vain ole saanut mielestäni sitä, mitä sanoit sohvalla.

– Hyvä tyttö?

– Ne olivat kyllä aika hyvät sanat.

Herra tumppasi savukkeen ja jäi nojaamaan kaiteeseen. Puhuimme hetken elokuvasta, joka pyöri yhä tyhjälle sohvalle. Hän myönsi valinneensa sen vain siksi, ettei ollut halunnut laittaa mitään romanttista ja säikäyttää minua. Minä kerroin valinneeni yksisarvisstringit, koska olin pelännyt pitsin näyttävän siltä kuin yrittäisin liikaa.

– Yksisarvinen ei koskaan yritä liikaa, Herra sanoi vakavana.

Puhuimme myös siitä, miten helposti netissä saattoi esittää itsevarmaa. Hän sanoi minun vaikuttaneen viesteissä ujommalta kuin olin kasvokkain. Minä vastasin olleeni kasvokkain paljon ujompi kuin hän näytti huomaavan.

– Huomaan minä, hän sanoi. – Sinä vain teet haluamasi asiat siitä huolimatta.

Kun palasimme sisään, otin repun ja menin vessaan. Lukitsin oven, riisuin hupparin ja rintaliivit ja katsoin peiliin. Vatsani oli yhtä pehmeä kuin kotona ja reidet yhtä paksut. Kaulassani näkyi punainen kohta Herran parrasta. Kosketin sitä sormella ja hymyilin ennen kuin ehdin estää.

Vedin ylipitkän yöpaidan pääni yli. Se ulottui puoleen reiteen ja peitti rintani sekä vatsani. Jätin yksisarvisstringit jalkaan, pakkasin hupparin ja liivit reppuun ja avasin oven.

Herra odotti käytävässä. Hänen katseensa kulki paljaista sääristä yöpaidan helmaan ja nousi sitten kasvoihini.

– Söpö, hän sanoi.

– Tämä ei saa pisteitä.

– Arvostelulautakunta kunnioittaa päätöstä.

Hän kysyi, haluaisinko siirtyä makuuhuoneeseen ja antaa hänen toteuttaa lupauksensa chatistä. Halusin tuntea hänen suunsa jalkojeni välissä ilman pikkuhousuja. Vasta hetken päästä sain sanotuksi:

– Haluaisin. Oikein mielelläni.

Makuuhuoneessa paloi vain yöpöydän pieni valo. Herra istui sängyn reunalle ja veti minut seisomaan polviensa väliin. Hänen sormensa kulkivat yöpaidan helmaa pitkin ja pysähtyivät pikkuhousujeni sivulle.

– Nämä ovat edelleen täydet kymmenen, hän sanoi.

Ajatus oli tullut minulle jo pakatessa, mutta vasta nyt se tuntui oikealta.

– Saat ne.

– Mitä?

– Pikkuhousut. Kiitokseksi illasta. Minulla on aamuksi toiset mukana.

Herra katsoi kasvojani eikä lahjaa.

– Oletko varma?

– Olen. Haluan, että sinulle jää juuri nämä.

Työnsin peukalot sivunauhojen alle ja vedin stringit hitaasti alas. Herra seurasi liikettä, kunnes astuin niistä ulos. Nostin ne sormellani ja laskin hänen käteensä.

– Märkä-Maijan yksisarviset, hän sanoi hiljaa. – Arvokas lahja.

– Älä kehystä niitä.

– En lupaa mitään.

Nauroin. Herra laski stringit yöpöydälle ja riisui bokserit. Menin sängylle selälleni, ja hän nousi polvilleen jalkojeni väliin.

– Saanko nostaa tätä? hän kysyi ja kosketti sormella hieman napani alapuolelle.

– Sopii.

Hän nosti yöpaidan vain vatsan yläpuolelle. Rinnat jäivät peittoon. En ollut pyytänyt sitä erikseen, mutta hän oli huomannut, etten ollut riisunut hupparia sohvalla. Se, ettei minun tarvinnut selittää, sai minut rentoutumaan enemmän kuin mikään kohteliaisuus.

Herra levitti reisiäni ja suuteli niiden sisäpintoja. Ensimmäinen kosketus pillullani tuli niin kevyenä, että olisin voinut luulla sitä vahingoksi. Sitten hänen kielensä kulki alhaalta ylös ja pysähtyi klitorikselle.

Vartaloni nytkähti.

– Tuntuuko hyvältä? hän kysyi.

– Tuntuu. Älä lopeta.

Hän ei lopettanut.

Sohvalla olin yrittänyt seurata hänen käsiään ja ymmärtää, mitä hän teki. Nyt annoin pääni painua tyynyyn. Hänen kielensä liikkui vuoroin leveänä ja hitaana, vuoroin kärjellä tarkemmin. Kun jokin tuntui erityisen hyvältä, hän huomasi sen lantiostani ja hengityksestäni eikä vaihtanut heti seuraavaan temppuun.

Upotin sormeni hänen hiuksiinsa. En vetänyt pois, vaan lähemmäs.

– Herra, sanoin hengästyneenä.

Hän vastasi vain painamalla suunsa tiukemmin minua vasten. Yksi sormi liukui varovasti sisääni ja liikkui hitaasti samalla, kun kieli pysyi klitoriksellani. Toinen seurasi vasta, kun työnsin lantiota vastaan ja pyysin lisää.

Nautinto ei noussut yhtä äkkiä kuin sohvalla. Se kerääntyi rauhassa, jokaisesta kielen kierrosta ja sormien painalluksesta. Hetken pelkäsin, että alkaisin ajatella liikaa ja pilaisin kaiken. Sitten Herra löysi sisältäni kohdan, joka sai koko vatsani kiristymään.

– Siinä, henkäisin. – Juuri siinä.

Hän piti rytmin samana.

Tällä kertaa en pahoitellut enkä yrittänyt kestää. Avasin reiteni niin leveälle kuin pystyin, vedin häntä hiuksista lähemmäs ja annoin orgasmin rakentua loppuun. Se lähti syvältä, kääntyi lämmöksi vatsaan ja hajosi sitten aaltoina koko vartaloon. Huusin tyynyä vasten, puristin hänen sormiaan sisälläni ja tärisin vielä senkin jälkeen, kun hän oli hidastanut kosketuksen helläksi.

Herra suuteli reittäni ja nousi polvilleen. Hänen suunsa kiilsi märkyydestäni. Katsoin häntä ja huomasin virnistäväni aivan häpeämättä.

– Montako pistettä? kysyin.

– En anna itselleni numeroa.

– Pelkäät huonoa numeroa.

– Ehkä vähän.

Hän kumartui suutelemaan minua. Maistoin itseni hänen huulillaan enkä säikähtänyt sitä. Kulli painui kovana reittäni vasten, mutta hän ei vienyt sitä jalkojeni väliin.

Hetken kuluttua hän nousi vähän kauemmas.

– Haluaisin laueta, hän sanoi. – Sopiiko, että runkkaan ja tulen vatsallesi?

Katsoin hänen kulliaan, sitten paljasta vatsaani ja yöpaidan helmaa, joka oli rypyssä hieman navan yläpuolella.

– Sopii. Haluan katsoa.

Herra asettui polvilleen viereeni. Hän sulki kätensä kullin ympärille ja liikutti sitä aluksi hitaasti. Minä pidin reiteni auki ja katselin. Sohvalla hänen nautintonsa oli tuntunut kokeelta, jossa halusin menestyä. Nyt minun ei tarvinnut tehdä mitään. Sain nähdä, miten hänen leukansa jännittyi ja hengitys muuttui. Hän vilkaisi minua kerran, ja pidin katseeni hänen omassaan.

Kosketin hänen reittään.

– Saat tulla, Herra, sanoin.

Hänen kätensä nopeutui. Kulli nytkähti, ja ensimmäinen lämmin juova osui navan yläpuolelle. Seuraavat roiskuivat vatsalleni ja vähän yöpaidan helmaan. Herra voihkaisi, puristi silmänsä kiinni ja laukesi loppuun iholleni.

Katsoin valkoisia pisaroita pehmeällä vatsallani. Pidin toista kättäni hänen reidellään ja toisella yöpaidan helman poissa tieltä vielä hetken.

– Yöpaitaan meni vähän, sanoin.

– Anteeksi.

– Ei haittaa. Tämä on paljon parempi tarina kuin se, että läikytin yöllä kaakaota.

Herra nauroi hengästyneenä. Hän haki kylpyhuoneesta lämpimän pyyhkeen ja puhdisti vatsani varovasti. Yöpaidan helmaan jäi pieni kostea kohta, mutta laskin sen alas enkä välittänyt.

Hän toi vettä, sammutti yöpöydän lampun ja meni viereeni. Makasin ensin selälläni kädet vatsalla. Kehoni tuntui raskaalta ja levolliselta, aivan kuin joku olisi viimein vastannut koko päivän vaivanneeseen kysymykseen.

– Kaikki hyvin? Herra kysyi.

– On. Tosi hyvin.

– Jäikö jokin vaivaamaan?

Mietin chatin lähetyspainiketta, parkkipaikkaa, collegehousuja lattialla ja sitä hetkeä, jolloin olin sanonut haluavani näyttää pikkuhousuni.

– Ei. Minua nolottaa pari asiaa, mutta se on eri tunne.

– Mikä nolottaa?

– Se ai, jonka sanoin, kun kehuit minua. Ja se, että meinasin nauraa omalle tempulleni.

– Se ai oli hyvä. Ja se melkein nauraminen.

– Sinä valehtelet kohteliaasti.

– En. Yksisarviset olivat kyllä lähellä voittaa.

Käännyin kyljelleni häntä kohti. Herra avasi käsivartensa, ja menin hänen kainaloonsa. Hän veti peiton päällemme ja silitti hetken selkääni yöpaidan läpi.

Nukahdin hänen viereensä ilman tunnetta kesken jääneestä asiasta.

Aamulla heräsin kahvin tuoksuun. Sängyn toinen puoli oli tyhjä, ja hetken luulin kuvitelleeni koko illan. Sitten näin yöpöydällä lasin vettä ja tuolilla huolellisesti levitetyt collegehousuni. Vaaleanpunaisia pikkuhousuja ei näkynyt.

Hyvä.

Kävin vessassa, pesin kasvoni ja vedin jalkaan repusta puhtaat tummansiniset pikkuhousut. Vaihdoin yöpaidan takaisin huppariin ja puin collegehousut jalkaan.

Herra oli tehnyt paahtoleipää ja kahvia. Olohuoneen televisiossa seisoi pysäytetty kuva samasta surkeasta toimintaelokuvasta.

– Katsoitko sen loppuun ilman minua? kysyin.

– En pystynyt. Juoni meni aivan liian monimutkaiseksi siinä kohdassa, kun se kolmas peruukki paljastui.

Istuin pöytään. Tavallinen aamu tuntui oudolta vain hetken. Herra kysyi, oliko minulla kipeitä paikkoja. Sanoin, että leukani huomasi oppineensa uuden taidon, mutta muuten olin kunnossa.

– Neljä ja puoli on kova tulos lihaskivulla hankittuna, sanoin.

– Viiteen tarvitaan vain rauhallisempi tahti.

– Tuohan kuulostaa siltä, että ehdotat uusintakoetta.

Herra nosti kahvikuppinsa.

– Arvostelulautakunta on avoinna, jos kokelas haluaa uuden yrityksen.

Join kahvia ja annoin hänen odottaa vastausta pari sekuntia.

– Saatan haluta joskus.

Herra nyökkäsi ja vei kupin huulilleen. Hän ei kysynyt milloin.

Kun Herra ajoi minut kotiin, aamuaurinko osui auton sivuikkunaan. Näin lasissa pyöreät kasvoni, sotkuiset hiukseni ja hymyn, jota en yrittänyt peittää. Auton vieressä nousin varpailleni ja suutelin häntä.

Suudelma oli lyhyt.

– Kiitos, sanoin.

– Kiitos sinulle, Märkä-Maija.

Nimi sai minut vieläkin punastumaan. Tällä kertaa en laskenut katsettani.

Kävelin kotiovelle reppu olalla. Ennen kuin avasin oven, vilkaisin taakseni. Herra nosti kättään auton vieressä, ja nostin omaani.