Osallistuvaa journalismia

Kun lähdin haastattelemaan sokerideittailijaa, tarkoitukseni oli tarkkailla. Illan lopussa minulla oli muistiinpanojen lisäksi seitsemänsataa euroa ja aivan uusi käsitys osallistuvasta journalismista.

Sisältöhuomautus: eksplisiittinen seksuaalinen sisältö, ryhmäseksi, maksullinen seksi ja suuri ikäero.

Essi avasi oven farkuissa, väljähkössä harmaassa paidassa ja sukissa, joista toisen varressa oli pieni reikä. Hänellä oli kasvoillaan vain vähän meikkiä ja vaaleat hiukset tavallisella poninhännällä. Olin tullut tapaamaan Pikku-Essiä ja löytänyt eteisestä kahdeksantoistavuotiaan naisen, joka näytti siltä kuin olisi ollut lähdössä kauppaan.

”Sinä taidat etsiä pinkimpää ihmistä”, hän sanoi.

Olin ilmeisesti vilkaissut hänen ohitseen asuntoon.

”Etsin henkilöä, joka vastasi haastattelupyyntööni nimellä Pikku-Essi.”

”Sama henkilö. Eri työvaatteet.”

Hän päästi minut sisään keskustakaksioonsa. Asunto oli pieni mutta järjestyksessä, eikä siinä ollut mitään ensimmäiseksi omaksi kodiksi lavastettua. Keittiönpöydällä odotti kahvia, kaksi mukia ja lautanen kaupasta ostettuja keksejä. Essi oli tasan sataviisikymmentä senttimetriä pitkä, minkä hän kertoi ennen kuin ehdin kysyä. Pienuus näkyi hänen tavassaan vetää tuoli lähemmäs pöytää, ei siinä, miten hän otti tilan haltuun.

Verkkomedia oli tilannut minulta noin kahdentuhannenviidensadan sanan henkilöjutun sokerideittailusta. Palkkio oli neljäsataaviisikymmentä euroa. Toimituksen ohje mahtui kolmeen lauseeseen: osallistujan näkökulma, ei moraalipaniikkia, ei paljastusjuttua. Olin levittänyt haastattelupyynnön suljetun ryhmän ylläpidon kautta, ja Pikku-Essi oli ollut ensimmäinen vastaaja, joka ei yrittänyt myydä minulle valmennusta, jäsenyyttä tai omaa poikkeuksellista elämäntarinaansa ennen tervehdystä.

Laskin nauhurin pöydälle.

”Käydäänkö vielä läpi: saan käyttää haastattelua jutussa, mutta nimi, paikkakunta ja tunnistettavat yksityiskohdat vaihdetaan?”

”Niin sovittiin. Pikku-Essi saa jäädä.”

”Ja olet kahdeksantoista.”

”Olen edelleen. Näytänkö paperit?”

”Ei tarvitse.”

”Hyvä. Ajokorttikuvani olisi pilannut jutun tunnelman.”

Kytkin nauhurin päälle. Essi kietoi molemmat kädet mukinsa ympärille eikä muuttunut äänen tallentuessa yhtään varovaisemmaksi.

”Kumpi sinä siis olet, Essi vai Pikku-Essi?”

”Molemmat. Pikku-Essi on se puoli, jonka rakennan tapaamisia varten. En minä käy pinkissä mekossa hakemassa maitoa.”

”Miksi juuri sellainen hahmo?”

Essi kohautti olkapäitään.

”Koska olen pieni ja vaalea muutenkin. Kun kokeilin ensimmäisiä kuvia, huomasin nopeasti, mihin miehet reagoivat. Pinkki, huoliteltu meikki, vähän tyttömäinen tyyli. Aikuisen naisen tyyli”, hän lisäsi ennen kuin ehdin kysyä. ”Jos joku haluaa minun esittävän lasta tai alkaa puhua koulutytöistä, se lähtee estoon.”

Essi otti puhelimensa pöydältä, etsi kuvan ja työnsi näytön eteeni. Kuvassa oli sama vaalea nainen, mutta hiukset olivat pehmeillä kiharoilla, huulet kiilsivät, ja vaaleanpunainen asu teki hänen pienikokoisuudestaan harkitun osan kokonaisuutta. Ilmeessä oli yhtä aikaa kutsu ja tieto siitä, että kutsun ehdoista päätti hän.

Katsoin kuvaa ja sitten Essiä. Arkinen paita ei enää näyttänyt Pikku-Essin vastakohdalta vaan kulissien takaiselta näkymältä samaan naiseen.

”Sinä olet miettinyt tämän tarkkaan.”

”Totta kai. Miehetkin miettivät, millaisen auton, kellon ja hotellin näyttävät kuvissa. Minulla on pinkkiä.”

Hän kurottui ottamaan puhelimen takaisin. Sormemme osuivat toisiinsa näytön reunalla. Kosketus oli niin mitätön, ettei siihen ollut ammatillista syytä kiinnittää huomiota. Kiinnitin silti.

”Mitä miehet sitten näkevät Pikku-Essissä?”

”Sen, mitä minä annan niille nähtäväksi. Pienen, nätin naisen, joka on kiinnostunut vanhemmista miehistä ja osaa näyttää siltä, että tapaaminen on erityinen. Osa haluaa tuntea itsensä halutuksi. Osa haluaa seuraa ilman tavallisen deittailun arvaamista. Ja osa haluaa kuvitella, että raha poistaa tarpeen käyttäytyä hyvin. Niiden kanssa en tapaa.”

Hän sanoi viimeisen yhtä arkisesti kuin olisi kertonut lajittelevansa roskat. Kysyin, kuinka eron näki viesteistä.

”Jos kirjoitan ehdon ja mies vastaa siihen vitsillä, hän ei kunnioita sitä hotellillakaan. Jos kondomista pitää alkaa neuvotella, keskustelu loppuu. Jos hän kertoo ensimmäisessä viestissä, mitä minä teen hänen kanssaan, vaikka minä en ole luvannut edes kahvia, sekin loppuu. Ei siihen tarvita ihmistuntemuksen lahjaa. Pitää vain uskoa sitä, mitä toinen näyttää.”

”Tapaatko koskaan suoraan yksityisessä paikassa?”

”En ensimmäisellä kerralla. Ensin julkisella paikalla. Kerron myös aina jollekin, missä olen ja milloin palaan. Ja jos jokin tuntuu väärältä, lähden. Menetetty ilta on halvempi kuin huono päätös.”

Hän nousi hakemaan lisää kahvia. Pannu oli ylähyllyllä, joten hän joutui nousemaan varpailleen ylettyäkseen siihen. Hän ei pyytänyt apua. Minä en tarjoutunut, sillä olin alkanut ymmärtää, kuinka usein hänen kokonsa sai muut kuvittelemaan avuntarpeen ennen kuin hän itse ehti sanoa mitään.

Essi laski pannun pöydälle ja vilkaisi minua tavalla, josta en pystynyt päättelemään, oliko hän huomannut ajatukseni vai vain katseeni.

Kirjoitin hänen viimeisen lauseensa muistiin. Essi seurasi kynääni ja hymyili vähän.

”Tuosta tulee varmaan sellainen nostolause.”

”Jos kirjoitat valmiiksi näin hyviä, palkkioni alkaa tuntua ryöstöltä.”

”Paljonko minä saan jutusta?”

”Keksin sinulle peitenimen.”

”Minullahan on jo.”

Essin nauru oli matala suhteessa hänen kokoonsa. Olin odottanut Pikku-Essi-nimimerkin perusteella jotakin hengästynyttä ja helisevää, kenties siksi että olin yhtä altis brändille kuin miehet, joista aioin kirjoittaa. Kun hän katsoi minua mukinsa reunan yli, huomasin tarkkailevani hänen suutaan. Siirsin katseeni muistiinpanoihin ja kysyin rahasta.

”Voiko maksullisessa tapaamisessa olla aitoa halua?”

”Tietenkin voi. Raha ei tee halusta teeskentelyä sen enempää kuin ilmainen illallinen tekee siitä aitoa.”

”Tapaisitko samoja miehiä ilman rahaa?”

”Joitakin ehkä. Mutta silloin asetelma olisi toinen. Minä en ota rahaa sietääkseni miestä, jota en halua. Raha kuuluu siihen tilanteeseen, jonka olen valinnut hänen kanssaan.”

”Eikö se koskaan vaikuta siihen, sanotko kyllä?”

”Vaikuttaa. Muutenhan sitä ei maksettaisi. Mutta se ei muuta eitä kylläksi. Se voi tehdä muuten epävarmasta vaihtoehdosta kiinnostavan, jos mies ja ehdot sopivat.”

”Liittyykö seksi jokaiseen tapaamiseen?”

”Ei. Sokerideittailu ei ole yksi sopimus, jonka kaikki allekirjoittavat. Joskus käydään syömässä, joskus matkustetaan, joskus pannaan. Minä sovin jokaisen miehen kanssa erikseen, mitä juuri meidän tapaamiseemme kuuluu. Jos seksi kuuluu siihen, en teeskentele sen ilmestyneen iltaan vahingossa.”

Essi nojasi kyynärpäät pöytään. Hänen katseessaan ei ollut puolustelua vaan lievää kärsimättömyyttä, aivan kuin kysymys olisi ollut tarpeellinen mutta vastaus itsestään selvä.

”Entä vuokranantajasi kanssa tekemäsi järjestely?” kysyin. ”Maksat osan vuokrastasi seksillä. Silloin toisella on valtaa kotiisi, ei vain yhteen iltaan.”

”On sillä valtaa vuokranantajana. Ei oikeutta minuun.”

”Käytännössä raja ei aina ole noin siisti.”

”Siksi minä tein sen siistiksi. Minä ehdotin järjestelyä, ei hän. Sovimme siitä kuukaudeksi kerrallaan. Joka kuukausi voin maksaa vuokran normaalisti, eikä hän tule tänne sopimatta tai päätä, miten minä sen maksan.”

”Ja jos muutat mielesi kesken kuukauden?”

”Sitten maksan rahalla. Hän saa vuokransa, minä pidän asuntoni ja seksin jätämme väliin.”

”Luotatko siihen, ettei kieltäytyminen vaikuttaisi vuokrasuhteeseen?”

Essi kallisti päätään.

”Luotan siihen niin kauan kuin hänen käytöksensä antaa siihen syyn. Jos se muuttuu, järjestely loppuu. Minulla on vuokrasopimus, ei omistussuhdetta hänen kanssaan.”

Hän ei loukkaantunut kysymyksistäni. Hän ei myöskään antanut minun asetella itseään uhriksi vain siksi, että siitä olisi saanut jutulle helpomman jännitteen.

Tarkistin nauhurin punaisen valon. Se paloi edelleen. Olin saanut vastauksen, joka teki asetelmasta vaikeamman ja jutusta paremman: vallan epätasaisuus oli olemassa, mutta se ei vienyt Essiltä kykyä neuvotella, kieltäytyä tai arvioida riskiä. Minun tehtäväni ei ollut vapauttaa häntä hänen omasta tulkinnastaan vain siksi, että omaani olisi ollut helpompi kirjoittaa.

”Miten huolehditte ehkäisystä ja terveydestä?”

”Hänen kanssaan käytän pillereitä. Olemme vaihtaneet testitulokset, ja suojaamaton seksi kuuluu vain meidän sopimukseemme. Kaikkien muiden kanssa kondomi. Aina.”

”Myös tuttujen?”

”Varsinkin tuttujen kanssa ei kannata alkaa kuvitella, että tuttuus on laboratoriotulos.”

Kahvi ehti jäähtyä, kun puhuimme hinnoista sopimatta ainuttakaan summaa, tapaamisten perumisesta ja siitä, miksi sana sokerideittailu saattoi tarkoittaa yhdelle illallisia ja matkoja, toiselle jatkuvaa seksisuhdetta ja kolmannelle jotakin niiden väliltä. Essi ei väittänyt määrittelevänsä koko ilmiötä. Hän kertoi vain, miten itse toimi.

”Viikonloppuna tapaan Petrin”, hän sanoi lopulta.

Petri oli viisikymmentäkuusivuotias, eronnut yritysjohtaja, jolla oli aikuiset lapset ja tapaamisissa hieman liikaa siistiä kauluspaitaa. He olivat tavanneet hotellissa kaksi kertaa.

”Miksi hän uudelleen?”

”Hän kuuntelee. Muistaa, mitä olen sanonut. Ensimmäisellä kerralla mainitsin pitäväni kuivasta kuohuviinistä, ja toisella sitä odotti huoneessa. Se ei ole suuri asia, mutta moni mies yrittää tehdä naiseen vaikutuksen muistamatta yhtäkään asiaa, jonka tämä on sanonut.”

”Ja seksi?”

Essin suupieli nousi.

”Hyvää. Saat kirjoittaa senkin. Hän noudattaa sovittua eikä ala jälkikäteen pyytää kaupan päälle jotakin muuta.”

Tapa, jolla hän sanoi sanan hyvää, jäi hetkeksi hänen ja minun väliimme. Essi ei madaltanut ääntään eikä yrittänyt vietellä minua. Minä vain kuulin siinä enemmän kuin aineiston kannalta oli välttämätöntä.

”Petri suostuisi haastatteluun”, Essi jatkoi. ”Kerroin hänelle sinusta.”

”Mitä tarkalleen?”

”Että toimittaja tekee minusta juttua ja haluaisi ehkä kysyä häneltä, miten hän näkee tämän. Hän sanoi, että sopii.”

”Se olisi hyödyllistä.”

Essi pyöritti mukia pöydällä sormiensa välissä.

”Voisit tulla mukaan koko tapaamiseen. Katsoa, miten tavallinen Essi muuttuu Pikku-Essiksi ja mitä sen jälkeen oikeasti tapahtuu. Ei tarvitsisi kirjoittaa pelkästään siitä, mitä minä selitän tässä pöydässä.”

Katsoin nauhuria. Ehdotus oli journalistisesti parempi kuin yksikään kysymys, jonka olin kirjoittanut muistikirjani reunaan.

”Tietääkö Petri, että olisin siellä tarkkailemassa muutakin kuin haastattelua?”

”Tietää. Sanoin suoraan, että jos tulet, saat nähdä tapaamisen. Hän hyväksyi sen. Sinä päätät itse, kuinka pitkään olet ja mitä käytät jutussa.”

Essi ei vihjannut, että minulta odotettaisiin mitään muuta. Hän tarjosi pääsyä tilanteeseen, josta useimmat jutut kirjoitettiin jälkikäteen ja siloteltuina. Minun tehtäväni oli kysyä, katsoa ja ymmärtää. Se, että halusin nähdä myös Essin muutoksen läheltä, oli ammatillisesti merkityksellinen havainto, jonka saatoin ainakin toistaiseksi jättää kirjaamatta.

”Tulen”, sanoin.

Viikonloppuna hotellin baarissa oli juuri niin hillittyä kuin paikassa, jossa juoman hintaan kuului lupaus siitä, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota vierustoveriin. Petri odotti meitä matalan pöydän ääressä tumma takki tuolin selkänojalla. Hän nousi, kun tulimme, tervehti ensin Essiä halauksella ja ojensi sitten minulle kätensä.

Hän oli kuvansa näköinen mutta vähemmän viimeistelty. Harmaata oli ohimoilla enemmän kuin profiilikuvassa, kauluspaidan alla näkyi hieman pehmeä vatsa ja silmäkulmissa juonteet, jotka syvenivät hänen hymyillessään. Hän ei näyttänyt mieheltä, joka tarvitsi rahaa todistaakseen olevansa haluttu. Se teki hänestä kiinnostavamman.

”Katri. Mukava tavata.”

”Samoin. Ja kiitos, että suostuit haastatteluun.”

”Essi sanoi, ettet ole tekemässä paljastusjuttua.”

”En ole. Se ei tarkoita, että kysyisin vain mukavia.”

”Sitä vähän toivoinkin.”

Tarjoilija tuli pöytään. Petri tilasi Essille kuivaa kuohuviiniä kysymättä merkkiä. Essi vilkaisi minua ja hymyili.

”Se muisti.”

”Muistin, että pidät kuivasta”, Petri sanoi.

Tilasin alkoholittoman tonicin. Olin tullut katsomaan, kuuntelemaan ja tekemään muistiinpanoja, en rakentamaan myöhemmille valinnoilleni selitystä kahdesta lasillisesta viiniä.

Siirryimme juomien kanssa yläkerran sviittiin. Sen oleskelutilassa oli sohva, kaksi nojatuolia ja ikkuna, jonka takana kaupungin valot alkoivat syttyä. Makuuhuoneen ovi oli auki, mutta istuimme kaikki olohuoneen puolelle. Otin nauhurin laukusta, asetin sen pöydälle ja kysyin Petriltä luvan tallentamiseen vielä kerran. Hän sanoi kyllä ja odotti, kunnes punainen valo syttyi.

”Miksi tämä järjestely?” kysyin.

Petri ei kiirehtinyt vastausta. Hän maistoi vettä, laski lasin ja katsoi minua sen sijaan, että olisi suunnannut sanat Essille.

”Koska pidän selkeydestä. Olen eronnut, teen liikaa töitä enkä etsi uutta puolisoa. Minusta olisi epärehellistä houkutella joku tavallisille treffeille ja antaa hänen kuvitella, että olen tarjoamassa muuta kuin olen.”

”Ja raha tekee siitä rehellistä?”

”Ei automaattisesti. Mutta se pakottaa puhumaan siitä, mitä kumpikin haluaa. Tai ainakin sen pitäisi pakottaa.”

”Mitä sinä kuvittelet saavasi rahalla?”

Petrin suupieli liikahti.

”Sovittua aikaa ja sovitun tapaamisen. En ihmistä. En aitoa kiinnostusta, jos sitä ei ole.”

”Mutta haluat, että sitä on.”

”Tietenkin. Essin olisi helpompi teeskennellä kuin minun olisi huomata teeskentely. En vain halua maksaa siitä.”

”Miksi juuri Essi?”

Petri käänsi katseensa häneen ennen kuin vastasi. ”Koska hän ei käyttänyt ensimmäisessä viestissään puoltakaan tilasta minun miellyttämiseeni. Hän kertoi, mitä halusi, mitä ei halunnut ja mikä ilta hänelle sopi. Minun osuuteni oli vastata siihen.”

”Ja jos vastaus olisi ollut ei?”

”Sitten hän olisi löytänyt jonkun muun.”

Essi kohotti lasiaan hänelle. ”Vihdoinkin mies, joka ymmärtää markkinataloutta.”

Essi hörppäsi kuohuviiniään ja näytti tyytyväiseltä vastaukseen. Minä kirjoitin viimeisen lauseen muistiin, vaikka nauhuri tallensi sen. Petri seurasi kynääni hetken ja jäi sitten odottamaan seuraavaa kysymystä. Hän ei täyttänyt hiljaisuutta omalla erinomaisuudellaan, kuten moni haastattelemani mies teki heti saatuaan eteensä toimittajan ja nauhurin.

Kysyin hänen aikuisista lapsistaan, erosta ja siitä, tiesikö kukaan hänen järjestelyistään. Hän vastasi sen verran kuin halusi eikä yrittänyt ostaa minulta oikeutta jättää vaikeita kohtia kysymättä. Kun otin esiin ikäeron, hän ei sanonut Essin olevan ikäisekseen kypsä. Siitä sai minulta jo huomattavan määrän pisteitä.

”Viisikymmentäkuusi ja kahdeksantoista ei ole neutraali asetelma”, sanoin. ”Sinulla on rahaa, ikää ja kokemusta. Mikä estää sinua määrittelemästä kaikkea?”

”Essi.”

”Älä siirrä vastuuta hänelle.”

”En siirrä.” Petrin ääni pysyi rauhallisena. ”Minun vastuullani on kuunnella, kysyä ja hyväksyä kieltäytyminen heti. Mutta jos haluat tietää, missä hänen päätösvaltansa näkyy, kysy häneltä, kumpi meistä valitsi tämän hotellin, päivän ja sen, mitä tänä iltana tapahtuu.”

Katsoin Essiä.

”Minä, minä ja minä”, hän sanoi. ”Petri valitsi huonetyypin, koska se halusi sohvan haastattelua varten.”

”Ja kuohuviinin”, Petri lisäsi.

”Sen sinä saat valita jatkossakin.”

Heidän välillään oli helppoutta, jota ei syntynyt rahasta eikä kahdesta aiemmasta tapaamisesta yksin. Petri huomasi, kun Essin lasi tyhjeni, muttei täyttänyt sitä kysymättä. Essi keskeytti hänet kahdesti, eikä Petri loukkaantunut kummastakaan. Huomasin pitäväni hänen äänestään ja tavasta, jolla hän katsoi puhujaa. Huomasin myös hänen kätensä: siistit kynnet, vihkisormuksesta vuosien mittaan jäänyt vaalea raita ja ranteessa tavallinen teräskello.

Se ei ollut vielä ongelma. Minulla oli työssäni tapana huomata ihmisiä.

Essi nousi valmistautumaan samalla, kun jatkoin haastattelua. Hän kävi kylpyhuoneessa vaihtamassa farkut ja väljän paidan lyhyeen pinkkiin kaksiosaiseen asuun, jonka leikkaus korosti tarkoituksella hänen pienikokoisuuttaan mutta ei yrittänyt tehdä hänestä lasta. Sitten hän levitti meikkipussinsa sisällön sviitin eteisen peilipöydälle niin, että näimme hänet sohvalta. Hän tasoitti ihonsa, piirsi silmänsä suuremmiksi, lisäsi vaaleanpunaista huulikiiltoa, avasi poninhäntänsä, harjasi hiuksensa ja kiinnitti niihin vaalean rusetin. Jokainen yksityiskohta näytti kevyeltä. Kokonaisuus oli tarkasti laskettu.

Muutos tapahtui lopullisesti vasta, kun Essi palasi huoneeseen. Hän ei madaltanut älykkyyttään eikä muuttanut ääntään lapsekkaaksi. Hän vain suoristi selkänsä, hidasti liikkeitään ja antoi katseensa viipyä Petrissä niin, että miehen huomio kiinnittyi häneen ennen kuin tämä ehti päättää tehdä niin.

”No?” Essi kysyi ja pyörähti kerran.

”Kaunis”, Petri sanoi.

Pikku-Essi hymyili, mutta tavallinen Essi tarkisti samalla Petrin ilmeen ja minun reaktioni. Persoona ei nielaissut häntä. Hän käytti sitä.

Kysyin vielä maksullisuuden ja halun suhteesta. Petri sanoi, ettei hänen maksunsa todistanut Essin halua mutta ettei se myöskään mitätöinyt sitä. Essi istui sohvan käsinojalle hänen viereensä ja laski sormensa hetkeksi Petrin olkapäälle.

”Entä jos hän ei haluaisi sinua tänään?” kysyin.

”Silloin joisimme kuohuviinin loppuun ja lähtisin aamulla kotiin hieman tavallista kalliimmalta keskustelumatkalta.”

”Uskoisitko sen?”

”Hän on sanonut minulle ei ennenkin.”

Essi nyökkäsi. ”Toisella tapaamisella yhteen asiaan. Se jäi siihen.”

Katsoin nauhurin punaista valoa. Minulla oli henkilöjutun runko, kaksi uskottavaa ääntä ja enemmän aineistoa kuin kahteentuhanteenviiteensataan sanaan mahtuisi. Kysyin Petriltä, halusiko hän vielä lisätä jotakin. Hän pudisti päätään.

”Nyt haastattelu on ohi”, sanoin.

Painoin nauhurin pois päältä. Punainen valo sammui. Suljin muistikirjan ja työnsin kynän sen kierteeseen. Pakkasin muistikirjan ja nauhurin laukkuuni, vedin vetoketjun kiinni ja nostin laukun pois pöydältä seinän viereen. Vasta sitten nojauduin sohvan selkänojaan.

Petri nyökkäsi. Essi kumartui suutelemaan häntä. Suudelma oli ensin tervehdystä pidempi mutta vielä rauhallinen, tuttu ele kahden ihmisen välillä. Petrin käsi asettui Essin vyötärölle. Minun katseeni jäi siihen.

En yrittänyt esittää tutkivani huoneen sisustusta. Olin luvannut itselleni tarkkailla, ja tarkkailu onnistui parhaiten katsomalla.

Essi irrottautui ja jäi Petrin lähelle. Petri katsoi häntä, sitten minua.

”Saanko kysyä sinulta jotakin nyt, kun nauhuri on kiinni?”

”Saat.”

”Voisitko kuvitella jääväsi tänne muutenkin kuin tarkkailijana?”

Kysymys tuli suoraan mutta ei tunkeilevasti. Petri ei liikkunut minua kohti eikä irrottanut kättään Essin vyötäröltä tehdäkseen minulle tilaa syliinsä. Hän antoi lauseen jäädä meidän väliimme sellaisena, että saatoin sanoa ei ja ottaa takkini.

Essi kääntyi katsomaan häntä.

”Katri tuli tänne toimittajana”, hän sanoi. ”Jos haluat ehdottaa sille jotain muuta, kysyt siltä itseltään ja maksat erikseen. Minä en kuulu sen sopimukseen eikä se minun.”

”Siksi kysyin Katrilta.”

”Hyvä.” Essi nousi ja ojensi minulle kätensä. ”Me puhutaan hetki kahdestaan.”

Hän vei minut makuuhuoneen läpi kylpyhuoneeseen ja sulki oven. Kirkas peilivalo teki tilanteesta lähes epäeroottisen, mikä oli luultavasti tarkoituskin. Essi nojasi pesuallastasoon ja katsoi minua ilman Pikku-Essin hymyä.

”Älä tee sitä jutun vuoksi. Tee se vain, jos haluat.”

”Haluan jutun.”

”Katri.”

”Ja haluan tehdä tämän.” Katsoin hänen kiiltäviä huuliaan ja sanoin loput niin suoraan kuin olin vaatinut haastateltaviltani. ”Haluan sinua. Petriäkin. Ja haluan tietää, miltä tuntuu ottaa rahaa seksistä.”

Essin hartiat laskeutuivat hieman.

”Hyvä. Petri on kunnollinen, mutta sinun ei tarvitse luottaa siihen vain minun sanani varassa. Saat keskeyttää milloin tahansa. Maksu ei muuta sitä.”

”Tiedän.”

”Ja sinä nimeät oman hintasi. Minä en tee sitä puolestasi.”

Nyökkäsin. Viisisataa tuli ensimmäisenä mieleeni ja tuntui saman tien summalta, jonka sanoisin päästäkseni neuvottelusta nopeasti. Tuhat kuulosti kokeelta, jonka asettaisin Petrille nähdäkseni, kuinka paljon hän halusi minua. Seitsemänsataa asettui niiden väliin: tarpeeksi paljon tuntuakseen oikealta maksulta, mutta ei niin paljon, että alkaisin itse epäillä esittäväni ammattilaisen roolia.

”Jos teen tämän ilmaiseksi, olen vain toimittaja, joka päätyi mukaan.” Kuulin itsekin, miten siistiksi osasin perustelun rakentaa. ”Jos haluan kokea maksullisen seksin, minun pitää pyytää maksu.”

”Niin pitää.”

”Journalismin vuoksi joutuu joskus uhrautumaan.”

Essi vilkaisi peiliin. Katseeni oli yhä hänen huulissaan.

”Sinä olet kyllä poikkeuksellisen omistautunut ammatillesi.”

Palasimme olohuoneeseen. Petri seisoi ikkunan luona eikä ollut sillä välin riisunut mitään eikä kaatanut lisää juotavaa. Hän kääntyi, kun tulimme.

”Haluan jäädä”, sanoin. ”Mutta jos tämän on tarkoitus olla maksullinen kokemus, sinä maksat minulle erikseen.”

”Tietenkin. Mikä on hintasi?”

”Seitsemänsataa euroa.”

Yritin sanoa sen kuin summa olisi ollut hinnastossani vuosia. Petri nyökkäsi heti.

”Sopii.”

Ensimmäinen ajatukseni oli tyytyväisyys. Toinen oli, että olin selvästi pyytänyt liian vähän.

Petri otti pöydällä olevasta nahkakansiosta setelinipun. Hän laski siitä neljätoista viidenkymmenen euron seteliä ja ojensi ne minulle. Raha tuntui kädessä yllättävän arkiselta: paperilta, joka oli kulkenut muiden lompakoissa. Se, miksi sain sen, ei tuntunut arkiselta lainkaan.

Olin työntämässä seteleitä laukkuuni, kun Essi pysäytti minut.

”Laske ne.”

”Luotan minä häneen.”

”Luottaminen ja tarkistaminen ovat eri asioita.”

Laskin rahat. Neljätoista seteliä. Seitsemänsataa euroa. Jokainen sormieni läpi kulkenut seteli teki päätöksestä konkreettisemman. Minulla oli rahaa kädessäni ennen kuin Petri oli koskenut minuun kertaakaan, ja juuri se sai alavatsani kiristymään tavalla, jota ammatillinen kiinnostus ei enää selittänyt.

Työnsin setelit muistikirjani väliin ja suljin laukun uudestaan.

”Ehdot”, Petri sanoi.

Vastasin hänen katseeseensa.

”Suuteleminen, suuseksi ja yhdyntä käyvät. Yhdynnässä käytät kondomia. Ei anaalia, kuvaamista eikä näkyviä jälkiä. Et laukea sisälleni etkä suuhuni. Jos haluat jotain muuta, kysyt ensin.”

”Sopii. Vaihdan kondomin aina, jos siirryn teistä toiseen.”

”Ja voin lopettaa kesken.”

”Voit. Raha jää sinulle.”

Essi nosti sormensa. ”Ja minulla on Petrin kanssa omat ehtoni. Tämä ei ole yhteinen paketti.”

”Ymmärretty”, sanoin.

Siinä se oli. Nauhuri oli kiinni, rahat laskettu ja rajat sanottu ääneen. Olin tullut sviittiin haastattelemaan miestä, joka maksoi nuoren naisen seurasta, ja seisoin nyt hänen edessään seitsemänsataa euroa omassa laukussani. Jos toimitus olisi halunnut osallistujan näkökulman, olin valmistautumassa antamaan sille tarpeettoman perusteellisen version.

Essi tuli luokseni. Pikku-Essin vaaleanpunainen huulikiilto oli yhä lähes ehjä, mutta katse oli sama suora katse, jolla hän oli kylpyhuoneessa varmistanut päätökseni. Hän nosti kätensä poskelleni.

”Tämä ei sitten kuulu niihin seitsemäänsataan”, hän sanoi.

”Ei kuulu.”

Essi nousi varpailleen ja toi suunsa aivan omani eteen.

Hän suuteli minua.

Essi jäi ensin aivan huulilleni odottamaan vastaustani ja veti minut sitten itseään vasten, kun avasin suuni. Pinkin huulikiillon makeus sekoittui kuohuviiniin. Tartuin hänen vyötärölleen, ja sormieni alla ohut kangas antoi myöten lämpimään ihoon.

Naisen suuteleminen ei ollut minulle uutta eikä myöskään kolmen ihmisen seksi. Maksu oli.

Petri oli istuutunut nojatuoliin. Näin hänet Essin olkapään yli: lasi kädessä, katse meissä, koskematta kumpaankaan. Minua kiihotti, että hän katsoi. Vielä enemmän minua kiihotti se, ettei suudelma kuulunut hänelle.

Essi vetäytyi sen verran, että pystyi katsomaan minua.

”Haluatko riisua itse?” hän kysyi.

”Riisu sinä.”

Hänen hymynsä oli tavallisen Essin, ei Pikku-Essin harjoiteltu. Hän avasi paitani napit rauhallisesti ja veti helman housuistani. Olin aamulla pukeutunut haastatteluun, en kolmen ihmisen hotelliseksiin. Rintaliivini olivat sileät ja mustat. Pikkuhousut kuuluivat samaan tavalliseen sarjaan vain siksi, että olin sattunut löytämään molemmat puhtaina. Essin asussa jokainen nauha, sauma ja vaaleanpunainen sävy oli valittu tätä iltaa varten.

”Minä taidan olla vähän alipukeutunut tai ylipukeutunut”, sanoin.

”Sinä näytät toimittajalta, joka teki työpäiväänsä koskevan pienen virhearvion.”

”Journalistinen varautuminen petti.”

Essi nauroi huuliani vasten ja työnsi paitani hartioilta. Petri ei nauranut ääneen, mutta hymy näkyi hänen silmissään. Hän katsoi minua tavalla, joka ei saanut arkisia alusvaatteita tuntumaan pettymykseltä. Päinvastoin. Minusta tuntui, että juuri valmistautumattomuuteni teki tilanteesta hänelle todellisen.

Essi avasi housuni ja polvistui vetämään ne jaloistani. Kun seisoin hänen edessään alusvaatteisillani, hän painoi suunsa vatsaani ja kuljetti sitä hitaasti alaspäin. Pidin sormiani hänen vaaleissa hiuksissaan. Hänen kielensä kävi pikkuhousujeni yläreunassa, mutta hän ei riisunut niitä vielä.

Katsoin Petriä.

”Saat tulla lähemmäs”, sanoin.

Hän laski lasinsa pöydälle ja nousi. Hän ei tullut heti iholleni vaan pysähtyi niin lähelle, että tunsin hänen lämpönsä. Siinä oli jotakin oudon kiihottavaa: mies oli maksanut minulle seitsemänsataa euroa ja odotti silti ensimmäistä kosketusta kuin kuka tahansa, joka ei vielä tiennyt vastaustani.

Otin hänen kätensä ja asetin sen rinnalleni.

”Nyt saat koskea.”

Petri puristi rintaani liivien läpi. Ote oli lämmin ja varma, ei kiireinen. Essi veti samalla pikkuhousuni reisille, ja minä astuin niistä ulos. Olin yhtäkkiä paljas vyötäröstä alaspäin, Essi polvillaan edessäni ja Petrin käsi rinnallani.

Ensimmäinen kosketus Essin kielellä sai minut tarttumaan Petrin olkapäähän. Essi avasi pilluni sormillaan ja nuolaisi hitaasti alhaalta klitorikselle. Hän ei katsonut Petriä nähdäkseen, tehosiko näky. Hän katsoi minua.

”Hyvältä”, sanoin, koska hänen ilmeensä vaati rehellisen vastauksen eikä kohteliasta voihkaisua.

Petri avasi liivini hakaset selästäni. Annoin niiden pudota lattialle. Hänen sormensa sulkeutuivat paljaan rinnan ympärille, peukalo liikkui nännillä, ja Essin kieli jatkoi jalkojeni välissä. Hetken ajan sain vain seistä kahden ihmisen kosketettavana ja kuunnella hengitykseni muuttumista.

Sitten vedin Essin ylös.

”Minä haluan nähdä teidät”, sanoin.

Pikku-Essin harkittu olemus palasi ensin hänen asentoonsa ja sitten ilmeeseensä. Hän suoristi pinkin asunsa helman, vilkaisi Petriä ja ojensi tälle kätensä. Heidän välillään oli kahden aiemman tapaamisen tuttuus. Petri tiesi, miten Essi halusi tulla suudelluksi. Essi tiesi, mistä napista hänen paitansa avautui ja kuinka nopeasti mies kovettui, kun hänen pieni kätensä painui housujen etumukselle.

Minä istuin vuoteen reunalle alasti ja katsoin.

Tarkkailijan paikka ei ollut enää ammatillinen. Nauhuri, muistikirja ja seitsemänsataa euroa olivat laukussa olohuoneen seinän vieressä. Silti huomasin yksityiskohtia kuin työssä: Petrin tavan pysähtyä, kun Essi veti henkeä; sen, kuinka Pikku-Essin pehmeä ääni muuttui tavallisen Essin matalammaksi äännähdykseksi heti, kun Petri puristi hänen lantiotaan; sen, ettei raha tehnyt kummankaan halusta vaikeammin nähtävää.

Essi riisui Petrin paidan. Hän painoi poskensa miehen hieman pehmeää vatsaa vasten ja avasi vyön. Petri silitti hänen hiuksiaan, mutta ei pakottanut päätä alemmas. Essi otti kullin esiin, katsoi minua ja sulki huulensa sen ympärille.

Näky oli suora ja kiihottava. Petrin käsi lepäsi Essin niskassa. Essi imi häntä muutaman hitaan liikkeen ajan ja antoi sitten kullin liukua huuliltaan.

”Kondomi”, hän sanoi.

Petri otti pakkauksen yöpöydältä. Hän avasi sen ilman, että tilanteeseen tuli taukoa, ja rullasi kondomin kovalle kullilleen. Essi riisui asunsa alaosan, mutta jätti yläosan päälle. Pinkki kangas kehysti hänen rintojaan ja teki vaaleasta ihosta vielä vaaleamman. Hän oli pieni aikuinen nainen, joka tiesi täsmälleen, millaisen kuvan rakensi.

Petri asettui hänen taakseen vuoteelle. Essi nousi polvilleen ja avasi reitensä. Kun Petri työnsi kondomilla suojatun kullin hänen pilluunsa, Essi sulki hetkeksi silmänsä ja nojasi taaksepäin miehen rintaa vasten. Liike oli niin varma, että heidän aiemmat kertansa näkyivät siinä selvemmin kuin mikään haastatteluvastaus.

Petri alkoi panna häntä hitaasti. Hänen toinen kätensä oli Essin rinnalla, toinen lantiolla. Essi liikkui vastaan pienin, hallituin työnnöin ja katsoi minua.

Minä työnsin käteni jalkojeni väliin.

”Tule tänne”, Essi sanoi.

Nousin vuoteelle. Hän tarttui niskaani ja veti minut suudelmaan samalla, kun Petri jatkoi liikettä hänen sisällään. Essin suu oli kuuma ja hengitys katkonaista. Painoin käteni hänen rintansa päälle, tunsin Petrin vartalon liikkeen hänen kauttaan ja annoin sormieni liukua alemmas.

Petrin kulli liikkui Essin pillussa vain muutaman sentin päässä kädestäni. Kosketin ensin Essin klitorista. Hän voihkaisi suuhuni ja avasi polviaan enemmän. Tunsin sormen alla hänen märkyytensä ja jokaisen työnnön pienen liikkeen.

En enää katsonut kahden muun ihmisen seksiä. Olin siinä keskellä, suuni Essin suulla ja käteni hänen pillullaan. Petrin käsi kävi välillä kyljelläni, mutta hän odotti yhä minun vetävän sen lähemmäs.

Tein niin. Otin hänen kätensä ja painoin sen takapuolelleni.

”Purista.”

Hän puristi. Ote oli juuri niin vahva, että tunsin sormet lihassa mutta tiesin, ettei ihoon jäisi jälkiä. Käänsin päätäni ja suutelin häntä Essin olkapään yli. Petrin suu maistui vedeltä ja aavistukselta kuohuviiniä. Hänen kielensä oli rauhallinen samalla tavoin kuin hänen puheensa, eikä se sopinut yhteen sen kanssa, miten kovaksi hänen otteensa perseelläni muuttui.

Essi työnsi kaksi sormea pilluuni. Äännähdin Petrin suuta vasten.

”Sinä olit märkä jo ennen kuin päätit hinnan”, Essi sanoi.

”Älä pilaa hyvää ammatillista selitystä.”

”En minä. Tarkennan aineistoa.”

Nauroin, mutta nauru hajosi, kun hän alkoi liikuttaa sormiaan. Painoin otsani hänen ohimolleen ja annoin lantioni seurata. Petrin liikkeet nopeutuivat. Essi puristi huulensa yhteen. Hänen sormensa pysähtyivät minussa, ja hänen vartalonsa jännittyi.

Petri hidasti heti. Hän veti Essin hetkeksi tiukasti itseään vasten, suuteli tämän niskaa ja kuiskasi jotakin, mitä en kuullut. Essi nyökkäsi ja käänsi kasvonsa minuun.

”Sinun vuorosi”, hän sanoi.

Petri vetäytyi hänestä. Kondomi oli yhä paikallaan. Hän nousi vuoteelta, riisui sen, solmi ja pudotti roskakoriin. Minä näin jokaisen vaiheen, eikä se tuntunut kliiniseltä. Päinvastoin: se oli osa sopimusta, jonka olin tehnyt ja jonka hän nyt toteutti kyselemättä tai oikomatta.

Hän pesi kätensä sviitin kylpyhuoneessa ja palasi uuden pakkauksen kanssa. Essi jäi vuoteelle kyljelleen makaamaan, pinkki yläosa edelleen päällä, reidet kosteina. Petri rullasi uuden kondomin päälle.

Minun rahani olivat viereisessä huoneessa. Ajatus tuli mieleeni juuri, kun katsoin hänen suojattua kulliaan. Seitsemänsataa euroa oli olemassa yhtä varmasti kuin kiihotus jalkojeni välissä. En ollut saanut rahaa suostuakseni johonkin, mitä en halunnut. Olin halunnut, määritellyt hinnan ja ottanut rahat vastaan. Se järjestys kiihotti minua enemmän kuin olin osannut odottaa.

Työnsin Petrin selälleen vuoteelle.

”Minä määrään tahdin.”

”Niin sovittiin”, hän sanoi.

Nousin hajareisin hänen päälleen. Otin kullin käteeni ja vedin sen päätä märkää pilluani pitkin. Ensimmäinen kosketus aukolla sai minut pysähtymään. Petri piti kätensä sivuillaan eikä yrittänyt vetää minua alas.

Laskeuduin hitaasti.

Kulli avasi minut sentti sentiltä. Painoin kämmeneni Petrin rintakehälle ja annoin keholle aikaa ottaa hänet. Kun olin kokonaan alhaalla, vedin henkeä ja katsoin häntä. Hän näytti mieheltä, joka halusi minua ja tiesi minun olevan siinä omasta päätöksestäni.

”Kaikki hyvin?” hän kysyi.

”On.” Liikutin lantiotani kerran hitaasti. ”Ja nyt et kysele joka kierroksella.”

Hänen suupielensä nousi. ”Ymmärretty.”

Aloin ratsastaa. Ensin rauhallisesti, jotta löysin kulman ja totuin täyteyteen. Petrin kädet nousivat lantiolleni vasta, kun ohjasin ne siihen. Hän seurasi liikettäni, ei määrännyt sitä. Jokaisella laskeutumisella kulli painui syvälle, ja kondomin läpi tunsin lämmön sekä paksuuden riittävän tarkasti.

Essi nousi polvilleen vierellemme. Hän suuteli minua, otti rintani käteensä ja nuolaisi nänniä. Minun tavalliset rintaliivini makasivat lattialla hänen huolellisesti valittujen vaatteidensa vieressä.

Nopeutin. Petrin vatsan pehmeys tuntui reisiäni vasten. Hän ei ollut vartaloltaan fantasia, mutta tapa, jolla hänen kätensä pitivät lantiotani ja katse pysyi kasvoissani, teki hänestä juuri oikean miehen tähän.

Essi painoi suunsa kaulalleni.

”Miltä ensimmäinen palkallinen kerta tuntuu?” hän kuiskasi.

”Kalliimmalta kuin freelancekirjoittaminen.”

”Se ei ollut vaikea rima.”

Naurahdin ja menetin hetkeksi rytmini. Petri odotti, kunnes löysin sen uudestaan. Sitten hän nosti lantiotaan varovasti vastaan. Annoin hänen tehdä niin ja painuin kovempaa alas.

Nautinto kasvoi hitaasti, vakaana paineena alavatsassa. Kullin liike ei yksin veisi minua loppuun, ja Essi huomasi sen ennen kuin pyysin. Hänen kätensä liukui reideltä pillulleni. Sormenpää löysi klitorikseni ja alkoi kiertää sitä samassa tahdissa kuin liikuin Petrin päällä.

Voihkaisin ja nojauduin eteenpäin. Petri otti painoni vastaan. Essi suuteli olkapäätäni, sitten suutani. Hänen sormensa pysyi täsmällisenä silloinkin, kun oma tahtini muuttui nopeammaksi ja liikkeet lyhenivät.

Seitsemänsataa euroa laukussani. Petrin kulli pillussani. Essin suu huulillani ja sormet juuri oikeassa kohdassa. Jos tätä piti kutsua journalistiseksi uhrautumiseksi, olin valmis kärsimään loppuun asti.

”Älä lopeta”, sanoin Essille.

”En.”

Petri puristi lantiotani. Minä ratsastin häntä yhä kovempaa, kunnes reisissä poltti ja märät äänet täyttivät huoneen. Orgasmi alkoi siitä kohdasta, jota Essi hieroi, mutta levisi jokaisen työnnön mukana syvemmälle. Hetken yritin vielä hallita liikettä. Sitten kehoni otti sen minulta.

Pilluni puristui Petrin kullin ympärille. Painuin kokonaan alas ja jäin siihen, lantio nykien pieninä liikkeinä, Essin sormi yhä klitoriksellani. Huusin hänen suuhunsa ja tartuin Petrin rintakehään. Orgasmi ei todistanut mitään. Se ei tehnyt päätöksestäni oikeaa eikä rahasta merkityksetöntä. Se oli vain niin voimakas, että kaikki perustelut katosivat hetkeksi päästäni.

Essi hidasti sormeaan vasta, kun työnsin hänen kättään kevyesti pois. Hän suuteli minua kerran, pehmeämmin kuin aiemmin.

Petri oli pysynyt liikkumatta allani. Kun hengitykseni alkoi tasaantua, nostin itseäni hieman ja aloin jälleen liikkua. Kehoni oli herkkä, mutta halusin nähdä myös hänen menettävän rauhallisuutensa.

”Saat tulla”, sanoin. ”Mutta et sisälleni etkä suuhuni.”

”Mihin haluat?”

Katsoin häntä hetken.

”Rinnoille.”

Kun nousin pois hänen päältään, Petri piti kondomin paikallaan ja vetäytyi kokonaan minusta. Vasta sitten polvistuin vuoteelle hänen eteensä. Hän istui ylös, tarttui kullinsa tyvestä ja rullasi ehjän kondomin pois. Hän solmi sen, kääri sen paperiin ja laski sivuun.

Minä suoristin selkäni ja nostin rintani hänen eteensä. Essi jäi viereeni, kämmen alaselälläni. Petri sulki sormensa paljaan kullinsa ympärille ja runkkasi nopeasti. Rauhallisuus hajosi viimein hänen kasvoiltaan. Hänen katseensa kulki rinnoistani silmiini ja palasi takaisin.

”Nyt”, sanoin.

Ensimmäinen lämmin roiske osui rintojeni väliin, seuraava ylemmäs toiselle rinnalle. Petri voihkaisi ja purkautui iholleni muutamalla nykäyksellä. Sperma valui hitaasti nänniä kohti. Pidin katseeni hänessä, kunnes hänen kätensä pysähtyi.

Essin sormet piirsivät alaselkääni pienen kaaren. Petri hengitti hetken otsa lähes olkapäätäni vasten.

Minä katsoin valkoisia juovia rinnallani ja ajattelin, että olin juuri saanut seitsemänsataa euroa siitä, mitä olin halunnut tehdä muutenkin.

Petri nousi vuoteelta ja kävi kylpyhuoneessa. Hän palasi pieni pyyhe toisessa kädessään ja vesilasi toisessa. Hän ojensi tavarat, vilkaisi rintojani ja sitten kasvojani.

”Kaikki hyvin?”

”Erittäin hyvin.”

Pyyhin sperman iholtani. Rintakehäni oli tahmea, reiteni vapisivat vielä vähän ja pillussani tuntui Petrin jäljiltä lämmin, raskas jälkikaiku. Join veden melkein yhdellä kertaa. Seitsemänsataa euroa, muistikirja ja nauhuri olivat käsilaukussani. Hotellihuoneessa oli kaksi ihmistä, joiden kanssa olin juuri pannut tehtyäni ensin suullisen sopimuksen sen ehdoista. Olin kuvitellut ensimmäisen maksullisen seksikokemukseni tuntuvan jonkinlaiselta kynnykseltä. Todellisuudessa kynnys oli ylittynyt varsin vaivattomasti, ja nyt minua lähinnä janotti.

Petri keräsi vuoteen viereltä paperiin käärityn kondomin ja sen pakkauksen.

”Menen suihkuun. Ottakaa jääkaapista lisää vettä, jos tarvitsette.”

Kylpyhuoneen ovi sulkeutui ja suihku alkoi kohista.

Essi istui sängyn reunalle viereeni. Pikku-Essin vaaleat hiukset olivat painuneet toiselta puolelta, huulikiilto oli levinnyt ja pinkin asun olkain kiertynyt. Rakennettu vaikutelma oli edelleen tunnistettavissa, mutta sen läpi näkyi taas nainen, jonka farkut ja väljän paidan olin nähnyt iltapäivällä.

”Kaduttaako?” hän kysyi.

Kysymys tuli yhtä suoraan kuin kaikki muutkin hänen tärkeät kysymyksensä.

”Ei.”

Tunnustelin vastausta hetken sanottuani sen. Minua ei hävettänyt, eikä minun tarvinnut nimetä kokemusta ammatilliseksi velvollisuudeksi voidakseni hyväksyä sen. Olin halunnut Petriä. Olin halunnut Essiä. Olin halunnut tietää, miltä tuntuisi sanoa oma hintani ja ottaa rahat vastaan. Nyt tiesin.

Essi nyökkäsi, aivan kuin vastaus olisi riittänyt hänelle sellaisenaan.

”Seitsemänsataa oli muuten liian vähän.”

Käänsin pääni häneen päin.

”Nytkö sinä sen kerrot?”

”Halusin nähdä, osaatko neuvotella itse.”

”Ilmeisesti osasin huonosti.”

”Ensimmäiseksi kerraksi ihan hyvin. Petri hyväksyi hinnan liian nopeasti. Siitä tietää aina, että olisi voinut pyytää enemmän.”

Vilkaisin käsilaukkuani. Olin ollut tyytyväinen, kun neljätoista viidenkymmenen euron seteliä oli kulkenut yksi kerrallaan sormieni läpi. Nyt summa näytti äkkiä harjoittelijahinnalta.

”Olisit voinut yskäistä tai potkaista nilkkaan.”

”Sinä olit toimittaja tarkkailemassa, miten minä pidän puoleni. Oli reilua antaa sinun kokeilla samaa.”

Hänen suupielensä nousi. Minä nauroin ja nojasin hetkeksi olkapääni hänen omaansa vasten. Meidän välillämme ei syntynyt lupausta mistään myöhemmästä. Ei tarvinnutkaan. Suudelmat, hänen sormensa ihollani ja tapa, jolla hän oli katsonut minua orgasmini läpi, olivat olleet totta ilman jatkosopimusta.

Pukeuduimme Petrin suihkun kohistessa. Tavalliset rintaliivini näyttivät hotellin lattialla vielä arkisemmilta kuin riisuessani ne. Vedettyäni ne päälleni otin setelit muistikirjan välistä ja työnsin ne laukun eri taskuun kuin muistikirjan ja nauhurin. Ammatillinen järjestys oli hyvä palauttaa edes käsilaukun sisälle.

Petri tuli kylpyhuoneesta pyyhe lanteillaan juuri, kun olin vetämässä takkiani ylle.

”Minä jään tänne”, hän sanoi. ”Kiitos illasta.”

Essi suuteli häntä nopeasti. Minä kiitin haastattelusta ensin ja illasta vasta sen jälkeen. Järjestys huvitti meitä kaikkia, mutta kukaan ei korjannut sitä.

Hississä Essi painoi aulan nappia ja nojasi peiliseinään. Pikku-Essin ryhti oli kadonnut. Hän näytti väsyneeltä, tyytyväiseltä ja jälleen paljon arkisemmalta.

”Aiotko sinä oikeasti kirjoittaa oman osuutesi siihen juttuun?”

”Aion.”

”Ihan kaiken?”

”En hotellihuoneen käyttöohjetta. Mutta hinnan, ehdot, maksun ja sen, miksi suostuin. Jos käyttäisin sinun kokemuksiasi jutun aineistona ja piilottaisin oman osuuteni, se olisi aika kätevä tapa esiintyä ulkopuolisena sen jälkeen, kun olin juuri maannut samassa sängyssä.”

Essi katsoi minua peilin kautta.

”Hyvä.”

Hissin ovet avautuivat. Lähdimme hotellista yhdessä ja erosimme kadulla ilman numeroiden vaihtamista tai vihjausta seuraavasta tapaamisesta. Kiinnostus ei kadonnut mihinkään. Sille ei vain tarvinnut laatia julkaisuaikataulua.

Seuraavana päivänä otin ensin yhteyttä Petriin. Kerroin aikovani kirjoittaa myös omasta osallistumisestani, ja sovimme hänen osuutensa käyttämisestä anonymisoituna. Sen jälkeen soitin toimeksiantajalle ennen kuin aloitin tekstin. Kerroin, ettei henkilöjuttu enää olisi rehellinen muoto. Minulla oli aineistoa Essin kokemuksista, mutta olin myös itse tehnyt erillisen maksullisen sopimuksen yhden hänen tapaamansa miehen kanssa. Ehdotin ensimmäisessä persoonassa kirjoitettua kokemuksellista reportaasia.

Langan toisessa päässä oli muutaman sekunnin hiljaista.

”Osallistuitko sinä siis itse?”

”Osallistuin.”

”Tiesivätkö kaikki, että kirjoitat siitä?”

”Haastattelusta tiesivät alusta asti. Omasta osallistumisestani kirjoittamisesta puhuin Essin kanssa lähtiessä ja Petrin kanssa tänä aamuna. Molemmille sopi, että kirjoitan siitä ja anonymisoin heidän osuutensa. Nauhoitus päättyi ennen kuin tilanne muuttui yksityiseksi.”

Toimeksiantaja kysyi vielä, pystyinkö erottamaan jutussa sokerideittailun yleisesti omasta yksittäisestä kokemuksestani. Vastasin pystyväni. En aikonut väittää, että kaikki sokerideittailu oli maksullista seksiä vain siksi, että minun lauantai-iltani oli ollut sitä aivan nimenomaisesti.

Muuttunut näkökulma hyväksyttiin. Sanamäärä pysyi noin kahdessatuhannessaviidessäsadassa ja palkkio neljässäsadassaviidessäkymmenessä eurossa. Puhelun lopuksi toimeksiantaja pyysi minua lähettämään uuden ingressin jo samana iltana. Oma työpäiväni oli siis alkamassa siinä vaiheessa, kun muut osalliset saattoivat keskittyä sunnuntaihin.

Levittelin työpöydälleni haastattelumuistiinpanot ja kuuntelin nauhoituksen siihen kohtaan asti, jossa oma ääneni ilmoitti haastattelun päättyneen. Kirjoitin erilliselle sivulle jutun ytimet: raha, valta, halu, rajat ja se, kuka sai määritellä kunkin tilanteen. Essi, Petri ja vuokranantaja saisivat kaikki peitenimet, ja tunnistettavat yksityiskohdat jäisivät pois. Seksistä kirjoittaisin sen verran kuin sopimuksen ja oman kokemukseni ymmärtäminen vaati. Lukijan ei tarvinnut tietää jokaista liikettä tietääkseen, että olin nauttinut.

Otin neljätoista viidenkymmenen euron seteliä käsilaukusta ja asetin ne näppäimistön viereen. Näytöllä oli toimeksianto, johon palkkioksi oli merkitty 450 euroa. Olin saanut yhdestä illasta seksistä enemmän kuin usean päivän kirjoitustyöstä. Freelancerina olin tottunut siihen, että taustatyötä arvostettiin, mutta nyt vertailu tuntui tarpeettoman täsmälliseltä.

Avasin tyhjän asiakirjan, kirjoitin otsikon ja jäin hetkeksi katsomaan vilkkuvaa kohdistinta. Sitten aloitin siitä, mitä en voinut jutussa rehellisesti kiertää.

Minulle maksettiin lauantai-iltana seksistä.